Muurit ja aidat pitävät tavan tallaajan sovituilla reiteillä. Toki niiden yli pääsee, mutta harvapa jaksaa ähertää. Ossi Ilano ei näe esteitä edes hidasteina, vaan mahdollisuutena liikkua ja keksiä uusia reittejä. Hän saavuttaa kunnioitettavan korkean katon vaivatta muutamalla loikalla ja ketterästi kiipeämällä. Pienen harkinnan jälkeen kahden katon väliin jäävä väli ja monen metrin pudotus ei ole haaste, vaan hän loikkaa tasajalkaa sen yli vanhasta muistista.
