Markku Ruottinen. Valokuvaaja Markku Ruottinen syntyi 21. tammikuuta 1955 ja kuoli 8. maaliskuuta 2024 Oulussa äkillisen sairauskohtauksen jälkeen.
Markku Ruottinen oli itseoppinut valokuvaaja, joka muokkasi harrastuksesta oman polkunsa puuteollisuustyöntekijästä pohjoissuomalaisen elämänmenon, uutis- ja ajankohtaistapahtumien ikuistajaksi.
Ruottinen aloitti valokuvauksen harrastuspohjalta 1970-luvulla ilmoittautuen kesälomillaan sanomalehti Liiton toimitukseen kesävalokuvaajaksi. Pesti vakinaistui päivätyöksi ja kokemuksen kartuttua Ruottinen perusti oman kuvapalveluyrityksen 1980-luvun loppupuolella.
Luotettava lähtövalmius ja tilatun tuotteen toimitusvarmuus toivat pysyvät kontaktit paitsi paikallisiin myös valtakunnallisiin mediataloihin.
Markku Ruottinen koki kuudella eri vuosikymmenellä valokuvatessaan toimialan kehityksen koko laajuudessaan. Negatiivit ja valokuvat kehitettiin aluksi oman kodin autotalliin rakennetussa pimiössä. Pian talliin asennettiin tuolloin Pohjois-Suomen ainoa, Pressfoto Oy:n toimittama valokuvalähetin, joka siirsi valokuvat lankapuhelinlinjaa pitkin haluttuun osoitteeseen – kuvapikseli kerrallaan.
Urheilukuvaamisen yhteydessä Ruottinen osoitti toimijoille mieleistä nopeutta ja joustavuutta. Esimerkkinä Sotkamon Jymyn mestaruuskotipelit, joiden yhteydessä Ruottinen muutti hetkeksi kainuulaisen yrittäjän yhteistyöllä huoltamon wc-tilat pimiöksi, kehitti ottelusta ottamansa filmit valmiiksi ja lähetti edelleen taksitoimituksella lentokentälle Helsinkiin kuljetettavaksi seuraavan päivän lehden painoon.
1990-luku toi tullessaan digitaalisen valokuvauksen, jonka osalta Ruottisen käyttämä kuvauskalusto uusiutui nopeasti kehityksen mukana. Kehittynyt tiedonsiirto mahdollisti entistä nopeamman kuvatoimituksen, jopa suoraan kamerasta haluttuun osoitteeseen.
Markku Ruottinen kuvasi uutiskuvien lisäksi paljon otoksia erilaisiin henkilöartikkeleihin. Kaikkeen kuvaustyöhönsä Ruottisella oli ammattimainen, kuvauskohdetta kunnioittava ja luottamuksellinen lähestymistapa. Jos valokuva oli sovittu yksinoikeudella tietylle taholle, ei sitä muualla nähty.
Ruottinen oli tuttu näky myös erilaisten rikos- ja oikeusjuttujen tapahtumapaikoilla. Luottamuksellinen, eri viranomaisten kanssa tehtävä sidosryhmäyhteistyö toi myös kuvauskeikkoja muun muassa poliisioperaatioiden taustalle aikana, jolloin siviilikuvaajien läsnäolo poliisin mukana ei todellakaan ollut itsestäänselvyys.
Valokuvaamisen ohella Ruottisen rakas, pitkäaikainen harrastus oli kitaran soittaminen ja yhden idolinsa, Stevie Ray Vaughanin, legendaarisen soundin metsästys samanlaisella intohimolla ja innostuksella kuin päivätyönsäkin hoitaminen. Stevien musiikki ja soinnut saivat saatella sairaalavuoteella Markkua tämän ollessa jo läheisten sanojen saavuttamattomissa.
Markku Ruottisen elämäntyö kattaa satojatuhansia kameran etsimen läpi pieteetillä tarkasteltuja otoksia pohjoissuomalaista elämää, erilaisia tapahtumia, tuhansien ihmisten tekemisiä ja yhteiskunnan kehittymistä ympärillämme.
Markkua kaipaamaan jäivät puolison, lasten ja lastenlasten sekä äidin lisäksi muut sukulaiset sekä ystäviä ja tuttavia vaiherikkaan elämäntaipaleen varrelta.
Kirjoittajat ovat Markku Ruottisen puoliso ja lanko.