Vilho Lantto. Professori Vilho ”Ville” Eelis Lantto kuoli 16. maaliskuuta 2024 pitkällisen sairauden uuvuttamana. Hän oli syntynyt 24. huhtikuuta 1941 Pellossa Erkki Lanton ja Selma Juvanin perheeseen.
Lantto kirjoitti ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta 1961 ja jatkoi opintojaan Oulun yliopiston sähkötekniikan osastolla valmistuen diplomi-insinööriksi 1966 ja tekniikan lisensiaatiksi 1972. Tekniikan tohtoriksi hän väitteli 1975.
Sähkötekniikan osaston vt. apulaisprofessorina ja professorina hän toimi vuodesta 1985. Teknillisen tiedekunnan dekaanina professori Vilho Lantto toimi kuusi vuotta vuodesta 2000 lähtien, ja tuolloin hän oli myös Oulun yliopiston hallituksen jäsen.
Lantto nimettiin Oulun yliopiston kahdenneksitoista Vuoden Alumniksi eläköityessään vuonna 2009.
Professori Lanton kansainvälisesti tunnustettu tieteellinen ura keskittyi erityisesti sähkökeraamien materiaalifysiikan ja niiden sovellusten tutkimukseen, eräänä esimerkkinään kemialliset kaasu-anturit.
Useat opiskelijasukupolvet ja joukko jatko-opiskelijoita oppivat tuntemaan hänet innostavana ja taitavana opettajana, jolle oppiaineen perusteiden syvällisen ymmärryksen välittäminen oli opetuksen keskiössä.
Hän oli tinkimätön ja vaativa väitöskirjaohjaaja, mutta samalla hänen välitön luonteensa, oikeudenmukaisuutensa ja inhimillinen suhtautuminen kanssaihmisiin loivat innostavan ja turvallisen työskentelyilmapiirin ja pohjan menestykselliselle yhteistyölle.
Tieteellisen uransa ohella Lantto toimi aktiivisesti useissa yhteisöissä ja järjestöissä.
Hän toimi Oulun Yliopistoseura ry:n puheenjohtajana vuodesta 1973 aina eläköitymiseensä asti ja oli mukana käynnistämässä Vuoden Alumnin nimeämisperinnettä Oulun yliopistossa.
Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) hallituksen varapuheenjohtajana, puheenjohtajana sekä PSOAS:n valtuuskunnan jäsenenä Lantto toimi vuosien 1971–1983 aikana.
Hän osallistui opiskelijoiden asuntoja tukevan Manimyyrä-maskotin luomiseen. Ensimmäisen Manimyyrä-maskotin hankki tuolloin tasavallan presidentti Urho Kekkonen.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana Lantto toimi 1968–1969 ja sen hallituksen puheenjohtajana 1967. Hän oli ylioppilaskunnan kunniajäsen.
Professori Lantolle sekä Oulun yliopiston että sen opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilöstön edun vaaliminen oli kunnia-asia ja elämäntehtävä.
Tornionjokilaaksolaisuus oli Vilho Lantolle tärkeää, ja hän osallistui aktiivisesti myös sen perinteen ja historian vaalimiseen ja tutkimiseen.
Tunnettuna tavaramerkkinään hänellä oli Tornionjoen murteen käyttäminen jokapäiväisessä elämässä nuoresta pitäen, niin armeijassa komentokielenä kuin tieteen työkielenäkin. Tämä hieno ominaisuus säilyi Villellä läpi elämän, mikä teki Villestä Villen.
Ville elää muistoissamme. Kaipaamaan jäivät puoliso, läheiset ja laaja ystävien joukko niin täällä kotimaassa kuin ulkomaillakin.
