Varpu Karo. Lastentarhanjohtaja Varpu Karo (o.s. Ahonperä) nukkui pois 100-vuotiaana Ruukissa 10. huhtikuuta 2024. Hän oli syntynyt 18. maaliskuuta 1924 Haapavedellä maanviljelijäperheeseen.
Varpu Karo oli opiskellut Pieksämäen kasvattajaopistossa ja aloitti työuransa Muhoksella koulukoti Pohjolakodin pienimpien poikien hoitajana 1940-luvulla. Kaikesta oli pulaa, mutta apuna Nuorten Ystävien laitoksilla oli pitkälti maa- ja karjatalouden turvaama omavaraisuus sekä teollisuuslaitoksilta saadut lahjoitukset.
Pohjolakodilta Varpu Karo lähti jatkamaan opiskeluja Ebeneser-lastentarhaseminaariin Helsinkiin. Valmistuttuaan hän palasi Ouluun ja aloitti työskentelyn Åströmin nahkatehtaan lastentarhassa.
Vuonna 1952 hänet kutsuttiin Ainolan lastentaloon Rautatienkadulle johtajaksi. Talo oli valmistunut sodan pommituksissa 1940 tuhoutuneen Hupisaarten lastentalon tilalle.
Työpaikan myötä Varpu Karo sai asunnon talon päädystä. Talo oli valmistumisensa jälkeen toiminut sotilassairaalana ja tilat olivat menneet huonoon kuntoon.
”Me käärimme hihamme. Ostimme maaleja ja maalasimme itse. Saimme lahjoituksena täytemaata ja minäkin maatalon tytär pääsin pitkästä aikaa lapiohommiin”, kertoi Varpu Karo.
Yläkerta oli pyhitetty pienimmille, alakerta isommille lapsille. Enimmillään talossa oli 133 lasta, joista vauvalassa noin 30 pienokaista, osa vasta kuukauden ikäisiä.
Lähellä sijaitseville Hupisaarille tehtiin retkiä. Talossa oli myös siihen aikaan harvinaisen paljon erityisesti Haaparannalta ostettuja leikkikaluja. Markkinoiden aikaan Helppo-Heikki kauppatorilla oli ihmetellyt, kun Varpu Karo osti kerralla 100 kampaa.
Yli 30-vuotista lastentarhanjohtajan aikaansa Varpu Karo muisteli suurella rakkaudella. Hän piti kiinni siitä, että jokaisella lapsella on oma hiekkalapio ja omat värikynät.
Hän kertoikin, että silloisen esimiehensä, pääsihteeri Martti Niemelän ehdotettua, että säästösyistä lapsille ostetaan värikynät ryhmittäin, hän ilmoitti, että pakkaa siinä tapauksessa laukkunsa ja lähtee.
Varpu Karolle oli aina tärkeintä lasten etu. Omat ensimmäiset värikynät hän hankki näin myös myöhemmin monin tavoin palkitulle kirjailijalle ja kuvataiteilijalle Hannu Väisäselle.
Eläköidyttyään vuonna 1984 Varpu Karo muutti kaikkien suureksi yllätykseksi Turkuun. Esperanton kielen harrastamisesta oli tullut kohtalokas harrastus sekä hänelle että Turun Kakolan vankilan johtajan virasta eläkkeelle siirtyneelle Eero Karolle (1907–1994).
He istuivat sattumoisin kielimatkan aikana bussissa vierekkäin ja siitä alkoi yhteinen kymmenen vuoden onnellinen aika. Puolison kuoltua Varpu Karo viihtyi kuitenkin heidän kauniissa kodissaan Aurajoen rannalla.
Hän tuli käymään Ruukissa syksyllä 2014 auttamaan kaksoisveljeään. Kohtalokkaan kaatumisen seurauksena hän jäikin Paavolakodille veljensä seuraksi.
Varpu Karo siunattiin haudan lepoon Paavolassa 4. toukokuuta 2024. Hänen positiivinen, aina muita kannustava asenteensa ei unohdu omaisilta, hänen aikaisilta lastentarhalapsiltaan eikä meiltä ystäviltä.
