Essee

Muis­te­lin vuo­si­kym­me­net elo­ku­van koh­taus­ta, jota ei ollut ole­mas­sa­kaan – Ihminen kertoo it­sel­leen jat­ku­vas­ti va­lei­ta, joista tulee täyttä totta

Muisto, joka paljastuu osin tai kokonaan keksityksi, hämmentää ja saa pohtimaan muistin luonnetta. Tutkijoiden mukaan valemuisto ja oikea muisto ovat aivoille sama asia.

Päätin hiljattain katsoa uudestaan yhden nuoruuteni suurista elokuvista. Jarmo Lampelan ohjaama Sairaan kaunis maailma kertoo huumepiireissä pyörivistä helsinkiläisteineistä.

Elokuva sai ensi-iltansa keväällä 1997. Ikä ei tuolloin virallisesti vielä riittänyt sen katsomiseen, mikä tietenkin lisäsi sen viehätystä.

Rankka ja aidontuntuinen nuorisokuvaus filtteröityine värimaailmoineen painui mieleen lähtemättömästi.

Vuosikymmeniä olen muistellut erityisesti kohtausta, jossa päähenkilöt Ippe, Papu ja Mia maalasivat graffiteja aamuyön kolkossa valossa junaradan varressa, tulivat vartijan tai poliisin yllättämiksi ja juoksivat kiljuen pakoon pitkin asemalaiturilta alas vieviä betoniportaita.

Tärkeimmät tarinat läheltäsi joka päivä

Kaleva kertoo, mitä Pohjois-Suomessa tapahtuu ja miksi sillä on väliä. Ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi Pelit ja koulutukset Tilaajaedut