Oulussa on noin 213 000 asukasta, Oulun seudulla noin 260 000. Tuota määrää eivät onneksi liikuta vain henkilöautot vaan myös joukkoliikenne ja tällä seudulla vahvasti myös polkupyörät.
Oulun ja ympäröivän seudun kasvu tarkoittaa sitä, että joukkoliikenne pitää saada vielä nykyistä houkuttelevammaksi. Muuten ruuhkatkin lisääntyvät etenkin Oulun päässä, ja paineet esimerkiksi uusien kaistojen, ramppien ja paikoitusalueiden rakentamiseen kasvavat.
Samoin 50 ihmistä onnikassa aiheuttaa ympäristörasitusta kuten päästöjä ja melua kovin paljon vähemmän kuin 50 ihmistä 50 henkilöautossa. Näin etenkin sen jälkeen kun Oulun seudun liikenteeseen on saatu biokaasubusseja ja kiihtyvään tahtiin myös sähköllä kulkevia onnikoita.
Kuten Kaleva kertoi, Oulun seudun busseihin puuhataan paraikaa lippu-uudistusta ja hinnoittelumallia, joka sopisi mahdollisimman monelle kansalaiselle. Nykyinen 115 erilaisen lipun määrä on etenkin tottumattomalle aivan liian työläs hallita. Osa joukkoliikenteen vetovoimaa on se, että lippujärjestelmä on ymmärrettävä, eikä asiakas vajoa loputtomien vaihtoehtojen hetteikköön.
On hyvä idea, että ennen päätöksiä kuullaan bussin käyttäjiä. Oululaisesta näkökulmasta kovalta tuntuu, jos citybussien 1,50 euron kertaliput kallistuisivat peräti kolmeen euroon. Se voisi kerralla notkauttaa lähibussien käytön.
Toisaalta vallan mainiolta kuulostaisi, jos kauempaa kaupunkiin tulevien liput laskisivat nykyistä selvästi halvemmiksi. Se todennäköisesti lisäisi onnikan kilpailukykyä henkilöautoon verrattuna jo roimasti.
Reittien kehittämisen, riittävän vuorotiheyden ja kunnallisten päättäjien rahaan liittyvän myötämielen ohella bussiliikenne tarvitsee myös markkinointia. Jos joukkoliikenteen tarjontaa ei tunneta, kasvaa kiusaus nousta tutusti henkilöautoon ja ajaa lähikunnasta Oulun keskustaan yhtä tyhjää sohvaa ja kuskin viereistä tyhjää nojatuolia mukana kuljettaen.
Harmillista on, että Oulun seudun bussiliikenteen kehittämisen tielle on noussut kuljettajapula. Sitä ei hetkessä korjata. Tilanteessa auttaa, jos kuljettajien työolot ovat kunnossa.
Kiinnostavasti keskusteluun on noussut taas mahdollisuus puhaltaa lähijunaliikenne eloon Oulun seudulla. Nyt Kempeleestä pääsee Ouluun ja takaisin muutamia kertoja päivässä, Muhokselta niin ikään. Mutta esimerkiksi ajatus kahdeksasta neljään töihin kulkemisesta Kempeleestä Ouluun jää vielä haaveeksi.
Uusia näkymiä lähijunaliikenteen luomiseksi esimerkiksi Limingasta Ouluun ja pohjoisemmaksikin luo nyt kuitenkin se, että kaksoisraiteen rakentamisen Oulun ja Limingan välillä pitäisi alkaa parin vuoden päästä.
Sen lisäksi pitää löytää liikenteen operaattori ja operaattorille kalusto, johon esimerkiksi polkupyörät voi kätevästi nostaa kyytiin.
Kyynistä ilmapiiriä asian ympärilläkin on, sillä lähijunaliikenne on noussut parin viime vuosikymmenen aikana usean kerran keskusteluun, toistaiseksi laihoin tuloksin. Se, että hanke ei tähän mennessä ole edennyt, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se voisi tulevaisuudessa toteutua.