Lääkärille pääsystä on Suomessa tullut ylellisyystuote. Se vaatii rutkasti onnea ja sitkeää jonottamista.
Tehokkain osa terveydenhuoltoa on hoidon tarpeen arvioinnin malli. Sen päätehtäväksi on muodostunut eristää potilaat lääkäristä.
Malli on toiminut hyvin. Kahden vuosikymmenen aikana lääkärin vastaanottokäyntien määrä terveyskeskuksissa on puolittunut. Väestö ei ole samassa suhteessa tervehtynyt. Mallin lääketieteellisistä hyödyistä ei HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtosen mukaan ole tieteellistä näyttöä.
Muissa EU-maissa vastaavaa portinvartijamallia ei ole käytössä, vaan lääkärille pääsee asiakaslähtöisen ajanvarausjärjestelmän kautta. Suomessa tästä herkusta saavat nauttia lähinnä työterveyshuollon piirissä olevat.
Vanhemman väestön keskuudessa leviää uusi viisaus, jonka mukaan lääkärille pääsee vain tilaamalla ambulanssin.
Miten tähän on tultu? Syiden vyyhti on moninainen.
Kyse ei ole pelkästään Suomen erikoisesta hoidon tarpeen arvioinnin mallista. Suomessa on yksinkertaisesti liian vähän lääkäreitä.
Heistä enenevä osa tekee työtään osa-aikaisena. Toisin sanoen liian pieni lääkärien joukko työskentelee kansalaisten hoidon tarpeen näkökulmasta väärässä paikassa. Suomen sote-järjestelmä on epäonnistunut perustason hoidon turvaamisessa.
Suomessa on noin viidennes vähemmän lääkäreitä kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Lääkäreiden edunvalvontajärjestö Lääkäriliitto on sinnikkäästi vastustanut koulutuspaikkojen lisäämistä. Johtotähtenä on ollut se, että lääkäripulan vuoksi lääkärit voivat itse määrittää palkkatasonsa.
Lääkäriliitto on onnistunut. Huutava pula lääkäreistä on mahdollistanut sen, että lääkäreiden ansiot ovat parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kehittyneet selvästi paremmin kuin muiden akateemisten ammattien.
Vuokralääkärien käyttö yleistyy vauhdilla. Nyrkkisäännön mukaan vuokralääkäri maksaa rahapulan kanssa vaikeroiville hyvinvointialueille vähintään tuplasti sen mitä virassa oleva. Vuokralääkärien ruhtinaallisista ansioista saa mediassa lukea hiuksia nostattavia esimerkkejä.
Hyvä palkkataso mahdollistaa lääkäreille osa-aikaisen työn tekemisen. Lyhyttä viikkoa tehden voi rakentaa kelvollisen elintason. Suomen kireä palkkaverotus osaltaan karsii haluja hankkia lisätuloja.
Kun kalliisti koulutettu lääkäri tekee lyhyempää työaikaa, se pahentaa pulaa entisestään. Terveyskeskuksissa osa-aikatyötä tekee jo 40 prosenttia lääkäreistä.
Yksittäisiä lääkäreitä tästä ei voi syyttää. Työ on kuormittavaa, ja jos on taloudellisesti mahdollista lyhentää työviikkoa, se on houkutteleva vaihtoehto.
Mitä enemmän perusterveydenhuoltoa laiminlyödään, sen kalliimmaksi se yhteiskunnalle tulee erikoissairaanhoidon kuluissa. Lisäksi heikkoon hoitoon liittyy paljon inhimillistä kärsimystä.
Lääkäreitä on koulutettava lisää. Tänä syksynä koulutuspaikkoja lisättiin maltillisesti.
Se ei yksin riitä. Sote-järjestelmä kaipaisi isoa remonttia, mutta sitä ei ole näköpiirissä. Vasta pari vuotta käytössä ollut nykyjärjestelmä syntyi sellaisen pihtisynnytyksen jälkeen, että uuteen ponnistukseen ei hevin lähdetä.
Kaikki toivo ei ole mennyt. Nykyjärjestelmän sisällä voidaan ottaa korjaavia askeleita. Sellaisia on otettu Oulussa.
Tuiran ihmeeksi kutsuttu Omalääkäri 2.0 -malli on yksi ratkaisu julkisen perusterveydenhuollon parantamiseksi. Mallia on kokeiltu kaksi vuotta ja kokemukset ovat hyvät.
Parempi hoidon laatu, vähemmän sairastavuutta ja palvelun tarvetta ja sitä myöten vähemmän kustannuksia. Tyytyväisemmät potilaat ja työntekijät, luettelee hyötyjä yksi mallin kehittäjä, Juha Auvinen Helsingin Sanomissa (HS 3.10.).
Melkoiset saavutukset. Kumma on, jos pidempiin hoitosuhteisiin nojaavaa omalääkärimallia ei pikaisesti monisteta muuallekin.