Perinteisessä EU-budjetissa velkarahoitus on tiukasti kiellettyä, joten uusi elpymispaketti päätettiin rahoittaa lainanotolla. Samalla jäsenmailta kerättävien tulojen enimmäismäärää nostettiin kahteen prosenttiin bkt:stä.

Elpymispaketti mullisti EU:n jäsenmaiden maksatusmallit. Kun perinteinen malli, esimerkiksi koheesio- ja tutkimusmenoissa, on ollut kustannusten korvaamiseen perustuva malli, elpymispaketin maksatukset perustuvat ennalta sovittujen tavoitteiden ja välitavoitteiden tyydyttävään saavuttamiseen. Etukäteen oli epäilyksiä uuden mallin käytännön toteutuksesta. Toimeenpanon aikaiset ensimmäiset havainnot ovat osoittaneet nämä epäilyt aiheellisiksi.

Ensimmäinen iso ongelma liittyy asetettujen tavoitteiden selkeyteen. Jos investoinnin tavoitteena on ”luovien alojen aloitteiden edistäminen”, herää kysymys, miten tällaista mitataan? Toinen haaste on siinä, kuinka perusteellisesti komissio arvioi tavoitteiden tyydyttävää saavuttamista? Vaarana on houkutus maksaa maksut tavoitteiden saavuttamisesta huolimatta, ja tehdä näin uudesta paketista väkisin menestystarina. Tähän viittaa osaltaan se, että kesti kaksi vuotta ennen kuin komissio kehitti metodologian maksujen keskeyttämiseen tai osittaiseen suorittamiseen.

Ongelma näyttää olevan myös jäsenmaiden halukkuus käyttää niille annettua roolia pysäyttää maksatukset, jos jonkin toisen jäsenmaan tavoitteet eivät tule tyydyttävästi saavutetuksi?

Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa ensimmäiset havainnot elpymispaketin maksatusten säännönmukaisuudesta ovat huolestuttavia.