Luja kädenpuristus sekä kiitos totuudenmukaisesta ja liikuttavasta kirjoituksesta Juha Richter! (Kaleva 6.12./Lukijalta).

Isäni joutui lähtemään aikoinaan Karjalasta ja jättämään sinne kaiken. Itkimme yhdessä myöhemmin hänen muistellessaan sitä  tilannetta, kun suurin osa karjasta ja kotieläimistä piti tavalla tai toisella hävittää, etteivät olisi joutuneet viholliselle. Se oli kova paikka isälle, ja lohdutonta katsoa entisen ”sotajermun” kyyneleitä.