Suomen olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Sotilaat, lotat ja muut vapaaehtoiset ovat mahdollistaneet, että Suomi on kansana ja valtiona nykypäivänä olemassa. Liian usein unohtuu, kuinka suuren uhrauksen taannoin esimerkiksi miehet ovat tehneet rintamalla ja lotat, kun hakivat kaatuneita miehiä pois rintamalta.
Nämä ihmiset eivät ole päässeet viettämään rauhallista ja turvallista nuoruutta, kuten monet sukupolvet sotien jälkeen. Paljon ihmisiä on kuollut Suomen sodissa – sinun puolestasi, jotta pääset elämään vapaassa Suomessa.
Toivoisin, että hallituksessa arvostettaisiin isänmaata ja tehtäisiin kaikki sen eteen, että suomalaisten hyvinvointi paranisi. Hallitus satsaa miljardeja EU:n elpymisrahastoon. ”Tasa-arvoisiin” liikennemerkkeihin ja muuhun humpuukiin menee merkittävä määrä meidän maksamia verorahoja. Laittomasti ulkomailta Suomeen tuleminen on melkein enää ilmoitusluontoinen asia ja takaa lähes täydet palvelut Suomessa.
Nämä menot ovat luonnollisesti poissa suomalaisten hyvinvoinnista. Siinä sotilaassa rintamalla saattaisi herätä nykymenon valossa kysymys, miksi hän on kuollut tämän maan puolesta. Maan puolesta, jossa vanhemmuusetuuksien lainsäädännössä ei enää kutsuta äitiä äidiksi tai isää isäksi, kun se kuulemma loukkaa vähemmistöjä.
Sydämestäni kunnioitan ja kiitän kaikkia veteraaneja ja etenkin niitä, jotka ovat tänään vielä elossa. Haluan samalla pyytää anteeksi, että se itsenäinen Suomi, jonka puolesta taistelitte, on osin kadottanut itsenäisyyttään poliittisten toimien seurauksena.
En voi edes kuvitella niitä kauheita muistoja, joita jokaisella veteraanilla ja sota-aikana eläneellä on. Kuoleman kohtaaminen, sukulaisten menettäminen, ilmahälytyssireeneiden hälytykset ja esimerkiksi karjalaisena kaiken menettäminen on varmasti jättäneet jälkensä. Toivon, että muistamme tämän yhteiskuntana aina.
Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että teemme kaiken sen eteen, että yhteiskuntamme olemassaolo on taattu tulevaisuudessakin.