Tapio Viitajylhän mielipidekirjoitus (Kaleva 23.3./Lukijalta) on osuva kannanotto terveydenhuollon rakenteelliseen ongelmaan. Aivan kuten Viitajylhä muistuttaa, vielä 1900-luvun lopun vuosikymmeninä kunnissa oli omat kunnanlääkärit, terveyssisaret, kätilöt sekä sairaankuljetukset, jotka varmistivat sen, että ihmisillä oli perusterveyden turva lähellä. Järjestelmä oli toimiva ja kustannustehokas, mutta toisin on nyt.
Näkemykseni mukaan poliittisiin ideologioihin perustuva keskittämispolitiikka on yksi syy nykyiseen terveydenhuollon kriisiin. Se on vienyt pieniltä kunnilta terveyskeskusten ohella lähes kaikki palvelut. Se on rapauttanut kansallisen syntyvyyden, sairastuttanut väestöä yhä vakavampiin sairauksiin sekä heikentänyt kymmenien tuhansien ihmisten elinmahdollisuudet, joiden seurauksena yhä suurempi osa väestöstä on ajautunut sosiaalietuuksien piiriin.
Hyvinvointialueet ovat osa keskittämispolitiikkaa. Ne ovat puhtaasti poliittisia hallinnollisia toimielimiä, jotka vievät kiihtyvällä vauhdilla yhä enemmän verovaroja organisaatioiden pyörittämiseen.
Hyvinvointialueet eivät paranna sairauksia, vaan ruokkivat nykyisen puoluetukijärjestelmän kylkiäisenä tuottamatonta työtä piilokorruption muodossa. Puoluetukea maksetaan yhteensä reilut 140 miljoonaa euroa vaalikausittain suhteutettuna kunkin eduskuntapuolueen kansanedustajien määrään.
Niin kauan kuin nykyistä puoluetukijärjestelmää ei suostuta uudistamaan, niin rakenteellista ongelmaa terveydenhuollon osalta, eikä muiltakaan kansantaloutemme kulurakenteeseen vaikuttavilta tekijöiltä, niitä ei kyetä ratkaisemaan. Puoluetuki on siten osa yhteiskunnallista rakenteellista ongelmaa, eikä se nykymuodossaan ole enää juuri kenellekään iloksi, vaan pikemminkin useimpien kansalaistemme harmiksi ja jopa joidenkin tuhoksi. Ongelmien tekijöitä riittää, mutta ratkaisijat ovat vähissä, valitettavasti.
Jari Pirinen
Oulu, Toppila