Venäläinen kirjailija Vasili Grossman (1905–1964) on sanonut: ”Tuhatvuotisen historiansa aikana Venäjä on kokenut monenlaista. Vain yhtä se ei ole saanut nähdä – vapautta.”
Boris Jeltsinin hallintokausi 1990-luvulla demokraattisine vapauksineen oli loistava poikkeus. Se oli ennen kokematonta, huumaavaa, anarkistisen vapauden aikaa Venäjällä.
Toisaalta tavalliselle venäläiselle aika oli niin turvatonta ja pelottavaa, väkivaltaista ja sekasortoista, että kansa alkoi kaipauksella muistella vanhoja, hyviä alamaisen kuuliaisuuden ja vahvan johtajan aikoja.