Suurin osa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin.
Esimerkiksi Kouluterveyskyselyn (THL, 2023) mukaan Oulun ja lähialueen 12-vuotiaista lähes 90 prosenttia kertoi olevansa tyytyväisiä elämäänsä.
Suurin osa lapsista voi hyvin. Asia pitää kirjoittaa ja sanoa ääneen, sillä viimeisen viikon aikana syntynyt mielikuva on aivan muuta.
Vantaan kouluampuminen oli suuri tragedia. On pidettävä kirkkaana mielessä, että se oli ja on juuri sitä. Tapahtunut ei ole suomalaisten lasten, nuorten eikä koulujen arkea.
Suomen kouluissa on tapahtunut 2000-luvulla kolme kouluampumista.
Jokelan kouluampumisessa vuonna 2007 nuori mies surmasi viisi opiskelutoveriaan, lukion rehtorin, terveydenhoitajan ja itsensä. Vuotta myöhemmin nuori mies ampui Kauhajoella yhdeksän opiskelutoveriaan, opettajan ja itsensä.
Näitä edeltänyt kouluampuminen tapahtui vuonna 1989 Raumalla, jossa 14-vuotias poika ampui käsiaseella kaksi koulutoveriaan.
Kaikissa tapauksissa tekijä käytti käsiasetta.
Vantaan kouluampumisesta on kulunut reilu viikko.
Mediassa on vaadittu tiukempia aselakeja. On ihmetelty, miten lapsi sai aseen käsiinsä. Teossa käytetty lähisukulaisen ase oli luvallinen, ja se oli säilytetty asianmukaisesti lukkojen takana.
Suomalaisilla on paljon aseita, tilastojen mukaan noin 32 kappaletta jokaista sataa suomalaista kohti. Metsästysharrastus selittää asetiheyttä.
Suomen aselupajärjestelmä on kireä. Hyvä niin. Luvansaannin tiukentaminen ei tarkoittaisi sitä, ettei vastaavaa ikinä tapahtuisi. Kylmä totuus on, että kun ihmisellä on tahto vahingoittaa, keinot löytyvät kyllä.
Julkisuudessa on puhuttu lasten ja nuorten väkivaltarikosten kasvusta. Siitä pitää olla huolissaan. Ratkaisuksi ei riitä koulupsykologien pallottelu hyvinvointialueilta takaisin kunnille.
Ongelma on se, että koulupsykologeista on pulaa ja koululääkärien ja -terveydenhoitajien aika menee hyvinvoivien lasten mittaamiseen sen sijaan, että heidän huomionsa kohdistuisi niihin lapsiin, jotka voivat huonosti.
Paljon on puhuttu myös kiusaamisesta. Se on myös tekijän itsensä mainitsema motiivi. Olisi silti liian yksinkertaista selittää tapahtunutta kiusaamisella.
En sano tätä vähätelläkseni kiusaamista. Kiusaaminen on väkivaltaa ja tuhoaa elämiä. Siihen pitää puuttua tehokkaasti ja lujasti.
Kun tapahtuu hirvittäviä asioita, pyrimme hakemaan niihin selityksen. On siedettävämpää elää maailmassa, jossa tapahtumille voidaan osoittaa syy ja seuraus.
Sellaisten osoittaminen on mahdotonta, sillä emme tiedä vielä, miksi Vantaan kouluampuja teki mitä teki. Voi olla, että emme koskaan saa tietää. Mahdollista on myös se, että hän ei itsekään ymmärrä eikä tule ymmärtämään omaa tekoaan.
Julkisuudessa on pohdittu rikosoikeudellisen vastuuikärajan alentamista. Tällä hetkellä alle 15-vuotiaita ei voida tuomita rikoksesta.
Oikeudellisen vastuun ikäraja on olemassa syystä. Alle 15-vuotiaiden kyky arvioida syy- ja seuraussuhteita on vielä puutteellinen ja heidän aivonsa kypsymättömät. Biologiset faktat eivät muutu vankeusrangaistuksella miksikään.
On vaikea hyväksyä sitä, että vakava väkivallanteko jää rankaisematta. Yhden lapsen teko ei voi silti olla syy vetää rukseja kaikkien lasten oikeuksien yli.
Viikon aikana käydyistä keskusteluista mieleeni on jäänyt erityisesti yksi, jonka kävin 16-vuotiaan nuoren kanssa.
Hän oli huolissaan 12-vuotiaasta ampujasta. Nuori suri sitä, miten yksin lapsi nyt on, miten vihattu. Hän mietti, millaista tuskaa tekijän vanhemmat tuntevat.
On vaikea tuntea myötätuntoa tappajaa kohtaan, mutta ehkä juuri siinä piilee viisaus.
Kauheita asioita tapahtuu. Siitä huolimatta ja juuri siksi meidän on kohdeltava toisiamme myötätunnolla. Ihminen, joka tuntee myötätuntoa toista ihmistä kohtaan, ei kiusaa eikä tapa.