Mahtavintakin mielettömyyden pauhua on seurannut aina tyyntymisen vaihe, järjen aikakausi, jolloin kaadettuja seiniä on alettu nostella kaikessa hiljaisuudessa pystyyn ja kahvitauolla kummastella, että mitähän sitä taas tulikin tehtyä. Maailmansodat 1900-luvulla ovat esimerkki.
Kun kauhoo ajassa taaksepäin, korjaustalkoot eivät tosiaankaan ole uutta. Asiasta on terävä maininta kolmisentuhatta vuotta vanhassa Saarnaajan kirjassa: aika on surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet.