Alle 80-vuotiaalla äidilläni on Alzheimer. Äitini ei muista, mitä tänään aiemmin on tapahtunut. Hän ei pysty lämmittämään ruokaa eikä ymmärrä, mitä ruokia pidetään jääkaapissa. Sukat unohtuvat jaloista. Lääkerobotti stressaa ja öisin päällä oleva ovihälytys pelottaa.
Samoja asioita kysytään ja vastataan useaan kertaan. Äiti on eksynyt lenkeillään ja kaatuessaan loukannut olkansa. Hän on turvaton, ahdistunut ja nyt myös kipeä.
Kotisairaanhoidon palveluja on, kuten lounaat ja päivälliset kotiin, lääkkeiden haku, lääkerobotti, särkylääkkeet, muistilaastarin laitto sekä pyykkipalvelu, ja yksityiseltä käynti kaksi kertaa viikossa ja siivous.
Äiti asuu itsenäisesti vastoin tahtoaan. On sydäntäsärkevää, kun hän sanoo rukoilevansa pääsyä hoitolaitokseen. Kotisairaanhoitaja kertoi olevansa huolissaan äidistäni. Olemme kysyneet julkisia lisäpalveluita, ja osassa vastauksia on nyt jonkin aikaa kestänyt.
Olen ollut yhteyksissä yksityisiin hoitolaitoksiin. Yksi kertoo tarvitsevansa palvelusetelin, jollaista meillä ei ole, yksi ei ole palannut kahdesta soittopyynnöstä huolimatta, ja yksi kertoi ympärivuorokautisen hoivan hinnan olevan ilman tukia vuokrineen noin 6 700 euroa kuukaudessa – äidille liikaa. Ikäihmisten puhelinneuvonta ei tiennyt lähistön hoitolaitoksista juuri mitään.
Sain myös tietää, että Pohteen ateriapalvelu olisi lyhyessä ajassa muuttumassa niin, että äiti ei saa enää päivällistä valmiina.
Turvarannekepalvelun gps-systeemi muuttui jokin aika sitten, enkä vieläkään ole saanut selvyyttä siihen, miten se toimii: missä esimerkiksi on keskuspäivystys, milloin se saa hälytyksen, näenkö äidin reitin entiseen tapaan vanhalla karttasovelluksellani, ja miksi järjestelmän soitto minulle näyttää puhelinnumeron Virosta.
Mitä kautta Pohde tiedottaa, ja miten ja missä ajassa etukäteen sen pitää tiedottaa asiakkailleen suunnitelmista ja olennaisista muutoksista? Kotisairaanhoitajien harteille näyttää minusta jäävän liikaa tehtävää kevyellä taustatiedolla.
Samoin olen huolissani äitini tilanteesta. Hän jää liian yksin hätänsä kanssa. Me sukulaiset hoidamme hänen asioitaan ja käymme useamman kerran viikossa, mutta äidin sairaus vaatii osaavaa kokonaisvaltaista hoivaa.
Vaikka hoitoon olisi vähän omaa rahaakin, niin sillä on vaikea saada järkevää kokonaisuutta. Suhtaudun kriittisesti omaishoidon järjestelmään ja ehtoihin, ja Alzheimerin taudissa omaishoito ei ole vastaus. Mikä on ikääntyvän ihmisen arvo yhteiskunnassamme?
Muistisairaan omaisen kokemuksia
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.