Kysyin tekoälyltä millaista on suomalainen työelämä. Tekoäly ei kertonut minulle mitään uutta. Arvostetaan aikatauluja ja lupauksia. Työ tehdään yleensä ilman jatkuvaa ohjausta, työntekijä hoitaa sen yleensä itsenäisesti ja kantaa vastuun lopputuloksesta. Työntekijät ovat tottuneet uuteen teknologiaan ja prosesseihin. Sitä pidetään kansainvälisesti laadukkaana korostaen hyvinvointia, yhdenvertaisuutta, joustavuutta ja luottamusta.
Tätä vastausta ei ainakaan meidän nykyinen työntekijävihamielinen hallituksemme ole katsonut. Hallituksen päätöksiä katsoessa tuntuu ennemminkin siltä kuin Suomessa duunari olisi kaikista pahin uhka, kaikelle mahdolliselle.
Hallitus on leikannut työttömyysturvaa ja sosiaaliturvaa. Erityisesti mainitsen suojaosan poiston ja ansiosidonnaisen päivärahan leikkaukset. Lakko-oikeutta on rajoitettu, YT-menettelyä on heikennetty ja paikallista sopimista on laajennettu työntekijän edunvalvontaa heikentämällä sekä henkilöperusteista irtisanomista helpotettu. Pitkä lista heikennyksiä siis.
Työlainsäädäntö on meillä luotu heikomman suojaksi ja heikompi neuvotteluosapuoli on aina työntekijä. Nyt monet lainsäädäntöön tulleet muutokset tuntuvatkin suojelevan työnantajaa. Hallitus perustelee monia heikennyksiään työllisyyden kasvulla siitäkin huolimatta, että jopa heidän omat tutkimuksensa ovat osoittaneet, että näillä heikennyksillä ei ole juurikaan työllisyysvaikutuksia.
Viime aikoina ammattiyhdistysaktiivien kanssa olemme keskustelleet paljon työperäisestä hyväksikäytöstä. Viikoittain saamme lukea otsikoita näistä tapauksista muun muassa Turun telakalla, Lapin matkailussa ja viimeisimpänä nepalilaismetsurien ihmiskauppa epäilyt. Keskustelun aiheesta on avannut ansiokkaasti Helsingin Sanomien toimittaja Paavo Teittinen.
Nämä ilmiöt eivät ole uusi asia, ja ay-liike on nostanut työperäistä hyväksikäyttöä vahvasti esille. SAK on vaatinut työmarkkinarikollisuuteen puuttumista aktiivisesti. Keinoina on esitetty pitkä lista toimenpiteitä: palkkavarkauden kriminalisointi, kollektiivinen kanneoikeus, palkkaturvan hakuaikaa pitää pidentää ja useita muita kohtia. Nykyinen hallitus haluaa heikentää ammattiliittoja. Haluavatko he pitää myös tämän ongelman piilossa?
Vaikka työperäisen hyväksikäytön tapauksia on Suomessa noussut esille lukuisia jo lähes kahden vuosikymmenen ajan, siitäkin huolimatta tätä pidetään marginaaliongelmana, johon mikään hallitus ei ole halunnut kunnolla panostaa. Suosittelen lukemaan Teittisen kirjan Pitkä vuoro – kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen. Mutta varoitan; sen jälkeen voi olla vaikea uskoa, että mikään viranomainen haluaa puuttua ihmiskauppaan Suomessa.
Millaisin ehdoin siis duunari tulevaisuuden Suomessa työtänsä tekee, mihin suuntaan halutaan meidän työelämäämme viedä? Vastuu on laajasti kaikilla. Toivottavasti myös tulevaisuudessa tekoäly vastaa meille suomalaisesta työelämästä kysyttäessä, että se on laadukasta ja yhdenvertaista.
Suvi Röntynen
Oulun SAK:n paikallisjärjestön puheenjohtaja