”Kasvun ja hyvinvoinnin rakentaminen koko Suomeen on yksi keskeinen päämäärä sekä hallitusohjelmassa että metsästrategiassa”, näin kiteyttää maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah valtioneuvoston tekemää periaatepäätöstä kansallisesta metsästrategiasta.
Kalevan toimittaja Pekka Rahko otsikoi 20.10. lehdessä puolestaan ”Metsästrategia laistaa suojelusta”. Jutun lopussa analysointi jatkuu; ”Metsästrategia korostaa sen olevan ensisijaisesti metsien hyödyntävien toimialojen, ja etenkin metsätalouden ja -teollisuuden strategia.”
Lisäksi nostetaan laajasti esille tutkijoiden ja luonnonsuojelun etujärjestöjen viestejä. Itse ajattelin nostaa muutaman huomion elinkeinoelämän puolelta.
Ministeri Essayahin ja valtioneuvoston päämäärä on yhteneväinen metsäteollisuuden yritysten toimintojen kanssa myös Pohjois-Suomessa. Metsäteollisuuden prosessiteollisuudessa on investoitu ja osittain työn alla on yhteensä noin 3,35 miljardin euron investoinnit, joiden arvoketjuissa se tarkoittaa tuhansia työpaikkoja kannolta tehtaisiin, puhumattakaan kerrannaisvaikutuksista.
Edelleen voidaan nostaa esille vaikkapa pohjoisen sahateollisuuden valmistuneet ja meneillään olevat investoinnit. Kun laskee yhteen kuuden alueemme yrityksen investoinnit, päästään ainakin 270 miljoonan euron kokonaismäärään. Näissä kuudessa yrityksessä on pelkästään suoria työpaikkoja kokoluokkaa 850 henkilöä. Vastaavalla tavalla kuin prosessiteollisuudessa kerrannaisvaikutukset ovat moninkertaiset ympäri pohjoisen maakuntia.
Prosessiteollisuuden ja sahojen lisäksi tulee muistaa lukuisat talo-, hirsitalo-, ovi-, ikkuna- ja listatehtaat. Puuraaka-aineisiin pohjautuu todella laaja hyvinvointi Pohjois-Suomessa.
Investointien yhteydessä tehdään yva-selvitykset, joissa ympäristövaikutusten lisäksi tulisi arvioida myös esimerkiksi taloudellisia vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan. Joskus tuntuu, että nämä eivät juurikaan pääse esille. Taloudellisia ja sosiaalista merkitystä olisi voinut laajentaa yritysten verotilastoista tai tutkimalla työpaikkojen merkitystä seudulliseen ostovoimaan ja sen vaikutuksesta palveluelinkeinoissa. Todetaan nyt kuitenkin, että metsäteollisuuden merkitys hyvinvoinnille on erittäin merkittävä.
Kalevan otsikko perään kuulutti suojelunäkökulman puuttumista metsästrategiasta. Otin asian nykytilasta selvää ja päädyin Metsähallituksen kotisivuilta seuraaviin havaintoihin. Suomessa toimii 19 luonnonpuistoa ja 41 kansallispuistoa. Suojelukokonaisuus koostuu sekä valtion toimesta suojelluista alueista että yksityisten vapaaehtoisista suojelualueista. Alueet koostuvat lakisääteisistä ja muista suojelualueista, kuten erämaista, soista, lehdoista, vanhoista metsistä mukaan lukien Natura-alueet.
Suomessa on siis yllin kyllin alueita suojelulle, tutkimukselle ja ihmisten virkistäytymiselle. Metsähallituksen tietojen perusteella alueita on yhteensä noin 4 500 kappaletta, neliökilometreinä reilu 45 000. Suomen pinta-alasta on suojeltu kymmenen prosenttia. Suojelualue on suurempi kuin Viron, Tanskan, Alankomaiden, Sveitsin, Belgian tai vaikkapa Israelin pinta-ala.
Lopuksi hallitusohjelmasta erinomainen kirjaus; ”Suomi aikoo olla aktiivisempi ja ennakoivampi EU-tason strategioiden ja linjausten osalta.” Suomella pitää olla päätösvalta siitä, miten luonnonvaroja saadaan Suomessa käyttää. Hallitusohjelman tavoitteena on, että Suomi on jatkossakin tunnustettu maailman kärkimaa kestävän kehityksen edistämisessä ja teknologioissa. Näin toimivat myös alan yritykset.
Esa Pellikainen
varatoimitusjohtaja
Oulun kauppakamari