Met­sä­teol­li­suu­den Mäkelän pu­heen­vuo­ro: Hii­li­neut­raa­liu­den ta­voit­te­lu saa kum­mal­li­sia piir­tei­tä – "Nielun siir­ty­mi­nen yhdeltä omis­ta­jal­ta toi­sel­le ei il­mas­ton­muu­tos­ta rat­kai­se"

Fossiilisten päästöjen tupruttelu saa jatkua, kunhan kunkin toimijan "oma hiilitase" on hetken kunnossa, Metsäteollisuus ry:n kotimaan metsäasioiden päällikkö Matti Mäkelä kritisoi.

Matti Mäkelä
Matti Mäkelä

Ilmastonmuutoksen hillinnän välttämättömyys tunnistetaan Suomessa laajasti. Hallitus on asettanut tavoitteekseen, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä.

Tavoite on kunnianhimoinen, ja se määrittelee hallituksen energia- ja ilmastopolitiikkaa tulevina vuosina.

Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että kasvihuonekaasuja lisäävät päästöt ja niitä ilmakehästä poistavat hiilinielut ovat tasapainossa. Siten päästöjen vähentämisen lisäksi ilmastopolitiikan tarkastelussa ovat myös hiilinielut.

Metsät korostuvat Suomessa, koska metsien hiilinielut kompensoivat jo tällä hetkellä merkittävän osan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Jos päästöjen ja nielujen tasapainoon päästään, Suomi ei laskennallisesti enää kiihdytä ilmastonmuutosta. Tavoite kuulostaa siis järkevältä, etenkin jos myös muut maat tekevät samoin.

Kansainvälisen ilmastopolitiikan tarkastelussa metsien hiilinieluja ei kuitenkaan huomioida aukottomasti. Esimerkiksi luonnontuhoista, kuten metsäpaloista ja hyönteistuhoista, syntyvät hiilipäästöt eivät ole kansainvälisen ilmastopolitiikan laskennassa mukana.

Hiilipörssit kehittyvät nopeaan tahtiin

Uusi ilmiö on, että muun muassa yritykset, kunnat ja seurakunnat tavoittelevat hiilineutraaliutta. Ilmastonmuutoksen torjunta tai edes hidastaminen edellyttävät nopeita toimia.

Tässä yhteydessä eri tahojen tavoite saavuttaa hiilineutraalius on saamassa kummallisia piirteitä. Käytännössä toimijat kartoittavat alueensa tai toimintansa päästöt, joita ne vertaavat omistamiinsa nieluihin. Jos päästöjä on enemmän kuin nieluja, ratkaisuksi esitetään usein uusien nielujen, kuten uusien metsäalueiden hankintaa.

Varsinainen ongelma eli fossiilisten päästöjen tupruttelu saa jatkua, kunhan "oma hiilitase" on hetken kunnossa.

Hiilinielujen kasvattamiseksi ei aina tarvitse ostaa metsäkiinteistöä. Uusia hiilinieluja voidaan ostaa myös hiilikompensaatioita tarjoavilta toimijoilta. Niin sanotut hiilipörssit kehittyvät nopeaan tahtiin, ja yhä useammat toimijat ovat alkaneet myydä hiilinieluja.

Mutta onko tästä käytännössä apua ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Yliopisto-opettajana työskentelevän Väinö Nurmen ja ympäristöekonomian professorin ja Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen Kohti hiilipörssiä -selvityksen (2019) mukaan sekä tutkimus että käytännön kokemukset kyseenalaistavat nykyisin maailmalla käytössä olevien hiilipörssijärjestelmien vaikuttavuutta. Järjestelmät eivät ole siis toimineet ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta toivotulla tavalla.

Jos Suomi kasvattaa nieluja, muualla voidaan tinkiä

Ilmasto ei katso sitä, kenelle hiilinielu kuuluu. Nielun siirtyminen yhdeltä omistajalta toiselle ei siis ilmastonmuutosta ratkaise, sillä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa nieluja arvioidaan valtiotasolla.

Jos yritykset, kunnat tai seurakunnat eivät keskity päästöjen vähentämiseen, Suomen tasolla hiilineutraaliuden saavuttaminen ei helpotu. Lisäksi Euroopan Unionin yhteinen ilmastopolitiikka on rakennettu siten, että jos Suomi kasvattaa nieluja erityisen paljon, muualla Euroopassa nielujen tasosta voidaan tinkiä.

Hiilinielujen kasvattamiseksi ostetaan esimerkiksi metsiä. Uusia hiilinieluja voidaan ostaa myös hiilikompensaatioita tarjoavilta toimijoilta. Erilaisia hiilipörssejä tulee koko ajan lisää.
Hiilinielujen kasvattamiseksi ostetaan esimerkiksi metsiä. Uusia hiilinieluja voidaan ostaa myös hiilikompensaatioita tarjoavilta toimijoilta. Erilaisia hiilipörssejä tulee koko ajan lisää.

Fossiilisten polttoaineiden lisääntynyt kulutus on ilmastonmuutoksen keskeisin juurisyy. Yleensä ongelmia tulisi ratkoa syyseuraus-suhteiden perusteella.

Hallitus linjasikin Vuosaaren ilmastokokouksessa viime talvena aivan oikein, että fossiilisten päästöjen vähentäminen on ensimmäinen prioriteetti matkalla kohti hiilineutraaliutta. Hiilikompensaatioihin perustuvassa toiminnassa kyse on lähinnä mielikuvien luomisesta vailla käytännön vaikutusta.

Keskittykäämme siis vastedes fossiilisten päästöjen vähentämiseen.

Kirjoittaja on Metsäteollisuus ry:n kotimaan metsäasioiden päällikkö.