Timo Pietilä (Kaleva 3.10./Lukijalta) esitti siinä määrin virheellisiä tietoja metsän jatkuvasta kasvatuksesta, että niitä on syytä nyt julkisesti oikaista. Artikkelissa ohitettiin kaikki tutkimustieto viimeisen 50 vuoden ajalta. Suomen metsien kokonaiskasvu ja siihen vaikuttaneet tekijät saivat Pietilän kirjoituksessa myös uudet, Luken selvitysten vastaiset selitykset.
Kirjoitukseni on koottu suomalaisista metsäntutkimusjulkaisuista ja muutamien kokeneiden huippututkijoiden haastatteluista liittyen Pietilän väittämiin.
Suuri virhe Pietilän kirjoituksessa on se, että hän pitää aikoinaan tehtyjä määrämittaharsintoja samana kuin jatkuva kasvatus. Todellisuudessa harsinnassa päähuomio oli hakattavissa puissa, kun nykyaikaisessa jatkuvassa kasvatuksessa päähuomio kiinnitetään jäävään puustoon; sen laatuun, monipuolisuuteen ja tulevaan arvokasvuun.
Jatkuvassa kasvatuksessa poistetaan pääosin tukkipuita, mutta jäljelle jää aina pelkästään hyvälaatuinen, kasvukykyinen puusto. Vanhoissa määrämittaharsinnoissa tehtiin päinvastoin; poistettiin parhaat puut ja jätettiin jäljelle huonokuntoisia puita.
Ylösalaisin Pietilä käänsi myös sodanjälkeiset liikahakkuut. Tunnettu tosiasia on, että vuoden 1948 harsintajulkilausuma tehtiin turvaamaan nimenomaan selluntuotantoa, ja että vientitulojen kasvu pohjautui metsien käsittelyn näkökulmasta yksinomaan avohakkuiden lisäämiseen. Tämä ei kuitenkaan ollut metsänomistajien etu.
Pietilä käänsi talouden perussäännöt nurinpäin todetessaan, että jatkuvassa kasvatuksessa tehdään pikavoittoja, jotka kostautuvat tuleville polville. Tilanne on juuri päinvastainen; jatkuva kasvatus antaa lähes joka paikassa paremman taloudellisen tuloksen, ja sen ylivoimaisuus avohakkuutalouteen verrattuna kasvaa hakkuu hakkuulta.
Virheellistä tietoa Pietilän tekstissä oli myös se, että metsien kasvun lisäys olisi avohakkuutalouden ansiota. Lisäkasvu selittyy Ilmaston muutoksen, ilmakehän CO2-pitoisuuden nousun ja kaukokulkeumana tulevan typpisaasteen vaikutuksella. Viljelytalouden (sis. avohakkuut) alati lisääntyvät tuhot, nuorten metsien avohakkuut ja metsien ikäluokkarakenteen muutos ovat taittaneet nyt kasvun alaspäin.
Suomalainen metsänomistaja (Luke 2020) -tutkimuksen mukaan 57 prosenttia yksityisistä metsänomistajista on siirtymässä joko kokonaan tai osittain jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen, mistä kiittävät metsänomistajan kukkaro, vesistöt, ilmasto, maisemat, metsäkanalinnut, metsäluonnon monimuotoisuus ja sen vastustuskyky useimmille metsätuhoille.
Pohjois-Pohjanmaaltakin löytyy suuri määrä useaan kertaan taidolla yläharvennettuja kohteita. Lisäksi löytyy sadoittain leimikoita, joissa on tehty vähintään yksi jatkuvan kasvatuksen hakkuu. Kohteissa on vieraillut paljon metsäalan väkeä, jotka ovat nähneet, mitä uudella tutkimustiedolla ja taitavalla korjuulla saavutetaan.
Mikko Koskela
MMM, metsänomistaja, Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys, Silva ry:n hallituksen jäsen