Uutiset Atlantin merivirtajärjestelmän AMOCin muutoksen mahdollisuudesta ja sen Suomessa aiheuttavasta kylmenemisestä ovat herättäneet entistä useampia ihmisiä miettimään ilmastotoimien kiireellisyyttä.
Silti Suomessakin ilmastopolitiikka junnaa paikallaan. Usein päättäjien puheissa esiintyy ajatus siitä, että kansalaiset eivät ole valmiita ilmastotoimiin. Vastustuksen pelossa niiden toimeenpano on tullut vaikeaksi ja niiden lykkääminen tuntuu helpommalta.
Ilmastotoimien kustannusten oikeudenmukaisesta jakautumisesta tulee pitää huolta, mutta samalla on muistettava, että meillä päättäjillä on kansalaisten tuki, mitä tulee ilmastokriisin estämiseksi tähtäävään työhön.
Nimittäin esimerkiksi Suomen ilmastobarometrin mukaan 77 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen hillinnällä on kiire, 80 prosenttia ajattelee, että yrityksiltä pitää edellyttää toimia päästöjen vähentämiseksi ja 62 prosentin mielestä Suomen on tehtävä riittäviä toimia, jotta olemme hiilineutraali maa vuoteen 2035 mennessä.
Kansalaisten tuen vähättely on yleinen ilmiö ilmastopolitiikassa. Keväällä brittilehti Guardian uutisoi tutkimuksesta, että ilmastoasioista vastaavat päätöksentekijät aliarvioivat merkittävästi ihmisten halukkuuden tehdä toimia ilmaston puolesta.
YK:n ympäristökokouksen osallistujat arvioivat, että 37 prosenttia ihmisistä olisi valmis antamaan yhden prosentin tuloistaan ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Tutkijoiden mukaan todellinen luku on kuitenkin 69 prosenttia. Ero on tuntuva ja tutkijoiden mukaan ilmiö rajoittaa päätöksentekijöiden valmiutta ilmastotyöhön.
Orpon hallitus on onnistunut viivyttelemään ilmastotoimista päättämistä jo reilusti yli puolet hallituskaudesta. Ensitöikseen se purki edellisen hallituksen päättämiä toimia. Ilmastopolitiikkaa enemmistöhallituksessa näyttää johtavan pienen vähemmistön kannattama ilmastotoimia vastustava näkemys. Pesuveden mukana menee teollisuuden kilpailukyky, sekä kansalaisten luottamus tulevaisuuteen.
Jenni Pitko
kansanedustaja (vihr.), Oulu