– Päivää, harmaapapukaija Jaakko tervehtii kohteliaasti ja kiekauttaa perään pätkän Kwai-joen silta -elokuvan tunnusmusiikkia.
– Se on Jaakon bravuuri, omistaja Kristiina Keskinarkaus kertoo.
Ensi vuonna 50-vuotissyntymäpäiviään juhliva Jaakko tuli Keskinarkaukselle aikoinaan hotellista, joka suljettiin. Maisemanvaihto sai linnun stressaantumaan niin, että Jaakko nyppi itsensä lähes kaljuksi. Poloisen näköinen lintu ei ole päässyt tavastaan eroon, vaikka elo on sittemmin tasoittunut.
– Tullessaan Jaakko osasi paljon erilaisia puhelimen soittoääniä. Hän on omanlaisensa persoona, jota pitää joka ilta rapsutella tunteroisen ajan sohvalla, Keskinarkaus hymyilee.
Hänellä on ollut lintuja ala-asteikäisestä lähtien: seeprapeippoja, tiikeripeippoja ja kaijoja. Nykyisin hän on kahden harmaapapukaijan ja kahden rakkauspapukaijan omistaja.
Keskinarkaus on allerginen kissoille, koirille ja hevosille, mutta lintuja hän sietää, vaikka linnutkin pölisevät paljon.
– Ehkä olen siedättynyt niille. Jos ilmanpuhdistin ei ole päällä, jokainen taso peittyy valkoiseen pölyyn, joka ei siis ole tavallista pölyä.
Värikkäitä virikkeitä
Keskinarkauksen yläkerrassa on linnuille varattu huone, joka on kokonaan heidän valtakuntaansa. Katossa roikkuvat köydet ja erilaisia värikkäitä virikkeitä on siellä täällä. Omat lelut eivät kuitenkaan aina kelpaa.
– Ne ovat tuholaisia. Kaikkia järsitään. Ovenpielet, tapetit, katto, Keskinarkaus naurahtaa ja osoittaa nakerrettua ikkunalautaa.
Vahingoista huolimatta linnut saavat usein olla vapaana. Se on Keskinarkaukselle itsestäänselvyys. Suurin harhakuvitelma hänen mielestään on se, että olohuoneen nurkassa voisi pitää yhtä papukaijaa somassa pienessä pyöreässä häkissä.
– Liian isoa häkkiä ei voi olla. Harmaapapukaija vaatii päivässä vähintään kolme tuntia yhdessäoloa.
Kaikki linnut ovat parvilintuja, eikä niitä ole suositeltavaa pitää yksikseen. Joskus käy kuitenkin niin, että linnun seuralainen kuolee, ja lintu kesyyntyy omistajaansa. Näin kävi kerran myös Keskinarkauksen nyt jo edesmenneelle Rudolph-kaijaselle, joka kiintyi perheen vauvaan.
– Rudolph oli ollut vapaana lintuna. Ajattelimme, että hänet on paras laittaa häkkilinnuksi ennen kuin vauvalla on silmät puhki. Emme vain tienneet, että vauva oli Rudolphin vauva.
– Jos vauva alkoi itkeä, Rudolphille tuli hirveä hätä. Se hyppi orrella edestakaisin ja yritti yökkiä vauvalle ruokaa. Rudolph kulki perässä lattialla, kun vauva konttasi ja alkoi lentää olkapäälle.
Huvittavia tilanteita
Haastattelun ajan nuoralla on tepastellut Kalle, toinen Keskinarkauksen harmaapapukaijoista. Puhetta matkivien lintujen kanssa ajautuu toisinaan huvittaviin tilanteisiin.
Keskinarkaus on oppinut kantapään kautta esimerkiksi sen, ettei hän enää lemmikkiensä kuullen ilmoita menevänsä vessaan.
– Silloin tällöin hävettää, kun tiellä kulkee perheitä pyörällä ja Kalle flirttivislaa. Vanhemmat voivat katsoa pitkään ja paheksuvasti.
Joskus talonväki on saanut herätä yöllä myös siihen, että papukaija matkii palovaroitinta.
Vähän aikaa sitten Kalle kuulosti olevan puhelimessa: ”Jaa, joo, no niin. Palataan!”
Aina papukaijat eivät kuitenkaan opi puhumaan. Ja vaikka oppisivatkin satoja sanoja, niiden lempiäännähdys voi olla vain ”aa”, jota ne jaksavat toistaa uudestaan ja uudestaan.
Harmaapapukaijojen älykkyyden on arvioitu olevan nelivuotiaan tasolla.
Jokainen on kuitenkin omanlaisensa yksilö.
– Kalle tuli meille kolmen kuukauden ikäisenä. Ehkä Kalle ei edes tiedä olevansa lintu, koska on tullut meille niin nuorena, Keskinarkaus naurahtaa.
