Kansantaloutemme ylösajo on johtanut puolueiden väliseen kärhämöintiin ja henkilökohtaisiin nokitteluihin. Leikkisästi täytyy todeta, että kokoomuksen Orpo ja perussuomalaisten "turbo", eli Purra, joutuvat laittamaan arvovaltansa puntariin puolueissaan, sillä katseet kohdistuvat tehtyjen päätösten osalta aina puoluejohtajiin.
Molemmat ovat keskittyneet toimissaan voitelemaan suuri- ja keskituloisten egoa ja ostovoiman kasvu hiveleekin hyvin toimeen tulevaa väestönosaa. Sen sijaan alle 25 000 euroa tienaavat ja erilaisten etuuksien varassa elävät ovat vain kulueriä valtiovarainministerille. Heidän kohtalonsa ei kiinnosta perussuomalaisten puoluejohtoa sen enempää kuin ukkivainaan rannalle ruostumaan jäänyt katiska. Tämä on selkeä muutos perussuomalaisten aatehistoriassa.
Datakeskusten investoinneilla elvistellyt kokoomus laskee laukulla mäkeä, sillä Trumpin tavoin käyttäytyvä Google varmistaa toimillaan vihreiden nousun seuraavaan hallitukseen. Poliittista hyvää haettaessa voi käydä niin, että tuloksena on suo siellä ja vetelä täällä. Keskustalle avautuu sauma nostaa kannatustaan, etenkin jos he saavat houkuteltua rötösherraportaaseen mielivien perussuomalaisten hylkäämät vennamolais-soinilaiset taakseen. Katteettomilla lupauksilla marinoitu ja edunvalvontansa menettänyt kansanosa ei hevin herrakastia kumartele.
Sdp taiteilee kannatuslukujen ja sisäisten erimielisyyksien kanssa kohti joulutaukoa, jonka jälkeen heidänkin on paljastettava korttinsa äänestäjille, mikäli mielivät pysyä pääministeriyskilvassa mukana.
Vasemmisto voi jo osoittaa kiitoksensa koko hallituskoalitiolle, sillä pienituloisten kasvava joukko ei tätä vaalikautta tule unohtamaan. Seuraukset yhteiskuntarauhan osalta saattavatkin muuttua myöhemmin ongelmallisiksi. Pienemmät puolueet pysyvät marginaalilukemissa ja joku niistä, ellei peräti kaikki, saavat mahdollisuuden määrittää seuraavan hallituksen kokoonpanon.
Eduskuntavaaleissa on kyse kansalaisten tahdon toteutumisesta mahdollisimman laajasti. Nykyinen puoluetuki pitää kansanedustajat puolueensa ideologioiden vankeina. Puolueiden pitäisikin ottaa ehdokkaiksi ajatuksiltaan avarakatseisia, moraaliltaan sivistyneitä ratkaisukeskeisiä henkilöitä, jotta hyvinvointiyhteiskunnan tielle ei nouse ylitsepääsemättömiä esteitä.
Muistan 1960-luvulta entisen koulukaverini kertomuksen eräästä opettajasta, joka kuskasi mukanaan oppilaita syrjäkylän kouluun Kainuun mäkisiä sorateitä pitkin uudella Mossellaan. Matkan varrella ollut iso mäki oli saanut opettajan pysäyttämään autonsa mäen alla. Hän oli käynyt kävellen mäen päällä, palannut tuskastuneena autoonsa ja todennut kyydissä olijoille, että "on se sellainen vastus, että kyllä se ykkösen vaatii". Minkälaista mäkeä ja kenen kyydissä junnataan tulevia sorateitä ensi vaalikaudella, sitä voimme vain arvailla omaksi iloksemme.
Jari Pirinen
Oulu, Toppila