Monet maaseudun nuoret muuttavat pois kotipaikkakunniltaan opiskelujen ja töiden perässä. Jos maaseudulla asuva nuori ei muuta pois kotipaikkakunnaltaan, häntä saatetaan pitää syrjäytymisvaarassa olevana. Maaseudulle asumaan jäävä nuori voi joutua perustelemaan valintaansa enemmän kuin kaupunkeihin muuttavat ikätoverit.
Kun maaseutupaikkakunnat menettävät nuorisoa, ne menettävät elinvoimaansa. Maaseudulta pois muuttaneet nuoret eivät ole perustamassa uusia yrityksiä, jotka voisivat työllistää paikkakunnan asukkaita. Lisäksi kun nuoret eivät tarvitse paikkakunnan yrityksiä, yritykset menettävät asiakaskuntaan, eivätkä välttämättä voi enää palkata uusia työntekijöitä.
Nuoren kannattaa pohtia maaseudulle asettumista, koska siellä on mahdollista päästä nopeammin asunnon omistajaksi. Maaseudulla asunnot ja tontit maksavat vähemmän kuin kaupungeissa.
Asuntolainan saamiseksi tarvitaan säästöjä tai vakuuksia. Pienempää asuntolainaa on mahdollista saada, vaikka varallisuutta ei olisi vielä ehtinyt paljon kertyä. Lisäksi pienemmän asuntolainan vuoksi maaseudulla jää asuntolainan maksun jälkeen enemmän rahaa muuhun elämiseen.
Yleisen käsityksen mukaan maaseudulle jäävä nuori on yleensä poika, joka on vaarassa syrjäytyä ympäröivästä yhteiskunnasta, koska maaseudulla ei ole tarjota nuorille merkityksellistä tulevaisuutta.
Vuonna 2022 Itä-Suomen yliopistossa valmistunut Ville Pöysän väitöstutkimus osoittaa, että kotipaikkakunnilleen jäävät pojat eivät ole syrjäytyneitä, vaan elävät merkityksellistä elämää osana yhteisöä. Pöysän väitöskirjatutkimus osoittaa, että maaseudulle asettuminen ei tarkoita yhteiskunnasta syrjäytymistä.
Maaseudulle asumaan jäävän nuoren ei pitäisi joutua perustelemaan valintaansa, vaan maaseudulla asumisen tulisi olla yhtä hyväksyttävä ratkaisu kuin kaupunkiin muuttaminen. Sen sijaan, että keskitytään puhumaan maaseudulle jääneistä syrjäytymisvaarassa olevista pojista, tulisi puhua maaseudun tarjoamista mahdollisuuksista.
Maarika Jaakkola
Oulu