Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Maa­seu­dul­le ei niin vain muu­te­ta, ei vaikka ha­luai­si

Maarika Jaakkola (Kaleva 5.12.) haikaili kirjoituksessaan maaseudulla asumisen pariin. Ihan kivalta kuulosti, mutta ei niinkään realismilta. Maaseudulta ehkä saisi helpommin omistusasunnon, mutta mikä järki on omistusasumisessa?

Kaikki, minkä ihminen luulee omistavansa, on todellisuudessa vain lainassa sen ajan, kun olemme täällä maanpäällä. Vuokra-asuminen on huomattavasti helpompaa, koska vuokra-asunnosta on helpompi päästä eroon siinä vaiheessa, kun tarve tulee.

Olen maaseudulta kotoisin, mutta asunut suurimman osan aikuiselämästäni kaupungeissa eri puolilla maata. Muutin maalta pois jo 16-vuotiaana opintojen perässä ja pois koulukiusaajien ulottuvilta. Sillä kukapa haluaisi tulla tuhotuksi 16-vuotiaana?

Voisihan sitä muuttaakin maaseudulle, vaikkapa sitten takaisin alkuperäiselle kotikylälle Pudasjärven Jongulle. Se vain on helpommin sanottu, kuin tehty, ainakin, jos tulee sellaisesta taustasta, josta itse tulen.

"Nuorison muuttaminen pois syö maaseudun elinvoimaa, mutta se on väistämätöntä."

Kaikki kahdeksan tutkintoa, jotka olen suorittanut, ovat pääosin sellaisia, että niillä ei löydy motivoivaa työtä maaseudulta. Oman yrityksen perustaminen taas ei tule kuuloonkaan, koska minulla on virallisesti todettu laskemiskyvyn häiriö.

Kuvataiteilijaksi kouluttautuneena saattaisin arvostaa maalausrauhaa ja sitä, että ympärillä on tilaa. Luultavasti maaseudulta saisi helpommin hankituksi ateljeeksi kelpaavat tilat kuin kaupungista. Sitten päästäänkin jo siihen olennaiseen kysymykseen: millä rahalla?

Kulttuurialan rahoitusta on karsittu kovalla kädellä. Apurahoista on jo nyt kova kilpailu, ja ei niitä riitä kaikille, ei varsinkaan, jos ei ole taiteilijana kovaniminen.

Muuttaminen työttömäksi maaseudulle ei kiinnosta. Myöskään ajatus 30 vuodesta työkkärin orjuudessa ei kiinnosta. Haluan valita työ- ja opiskelupaikkani itse ja se näyttää olevan mahdollista vain asumalla kaupungissa.

Maaseudulle asettuminen ei toki automaattisesti tarkoita syrjäytymistä, paitsi silloin, kun tarkoittaa juuri sitä.

Se on ihan totta, että nuorison muuttaminen pois syö maaseudun elinvoimaa, mutta se on väistämätöntä. Jos ja kun nuorisolle tai vähän vanhemmillekaan, ei löydy maaseudulta motivoivia opiskelu- tai työmahdollisuuksia, seuraus on juuri tämä.

Maria Ronkainen

Tampere, 8 tutkintoa ja aika monta hutkintoa