Timo Ekdahlin kirjoitus "Suomi ei ole muuttunut militaristiseksi" (Kaleva 14.2./Lukijalta) oli asiallisuudessaan verraton. Odotin, että joku muu, mieluummin nuorempi, ottaisi perustellusti kantaa asiaan. Erkki Karvoselta (Kaleva 19.2,/Lukijalta) tuli asiaa tukeva ajatus mielipidekirjoituksen "Amerikkalaisia emme enää ole” sisällä.
Ekdahlia vuosia aikaisemmin samaan ammattiin valmistautuneena (Ekdahl vuonna 1975, allekirjoittanut vuonna 1963) haluan tuoda esiin seuraavia asioita.
Olen maanviljelijän poika omalta maailmannavaltani, Kellon Hekkalanperältä, enkä ole koskaan kokenut olevani militaristinen. Valitsin ammattini, koska halusin omalta osalta osallistua isänmaan itsenäisyyden ylläpitoon.
Opin syvälle sisäistettynä A.I. Arwidssonin näkemyksen siitä, keitä olemme; suomalaisia. Koskaan en kuullut kenenkään hokevan/haluavan maamme militarisoituvan. Ellei sitten tällaisena vaateena olisi pidettävä Johannes Virolaisen, täysin raittiin, Maalaisliiton/keskustan puheenjohtajan 1964–1980, heittoa; Kunhan myö Karjala saahaan takaisin, sitten voisi ryyppyä harkita.
Eduskunta kai kuitenkin säilytti järkensä, eikä sortunut hölynpölyn vaikutuksiin säilyttämällä yleisen asevelvollisuuden, ja suomalaisten maanpuolustustahto pysyi hyvänä.
Se, mitä me sotilasammatissa olevat halusimme, oli edes kohtuullinen välineistö, jolla maata puolustaa. Tämän välineistön lisäturvan antamisen takia pääosa meistä oli Natoon liittymisessä eturintamassa. Sillä ei ole mitään tekoa militarismin tai amerikkalaisuuden kanssa.
Sotilaina uskoimme aina käskyjä, jotka tulivat esimiesten taholta. Näin oli ammattikuntamme tehnyt vuonna 1944, kun sota käännettiin saksalaisia vastaan. Meidän sukupolvemme toteutti YYA-sopimusta, nyt on toinen aika, ja yhä me uskomme Suomessa elävään demokratiaan.
Esimerkkiin sotilasleiristä voi halukas perehtyä esimerkiksi venäläisen kirjailija Mihail Šiškinin suomennetuista romaaneista "Sota vai rauha – Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä" ja "Tulevaisuus – Mihin Venäjä oikein on matkalla".
Veikko Inkilä
majuri evp, Kello
Oikaisu 25.2. kello 13.25. Mihail Šiškinin romaanin nimi on "Sota vai rauha – Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä", ei "Viha vai rauha – Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä".