Yrittäminen: Takalan perhe löysi pi­ka­vauh­tia uuden kodin Ou­lus­ta, kun kaup­piaan paikka aukesi

Harrastukset: Hiih­to­rat­sas­tus on hauska laji, jossa ei tyy­li­pis­tei­tä jaeta

Urheilu: Nämä pojat kan­ta­vat Kärppiä tu­le­vai­suu­des­sa

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Kolumni
Tilaajille

Maan toivo voi tehdä nyt paluun – näh­tä­köön nuori muu­ten­kin kuin me­nes­tyk­sen kautta

"Vanhempien karriäärikiimasta vaivaantuneiden opettajien kiemurtelun katkaisi kysymys: Anteeksi, mutta millaisia ihmisiä aiotte näistä meidän lapsista kasvattaa?"

Mummo ja vaari olivat sukunsa ensimmäiset valkolakkiset. Päähineitä pidettiin kotipelloilla heinätöissä ja niiden kantajia puhuteltiin maistereiksi. Heille olivat kaikki opiskelun ovet auki – sikäli kun saivat paikallisen pohatan takaamaan opinnot ja kortteerin kaupungista.

He olivat vasta syntymässä olevan itsenäisen Suomen toivo.

Äiti ja isä olivat lukupäisiä ja kävivät vanhempien taloudellisin uhrauksin hekin lukion. Nuoret lääkärit pantiin syrjäseuduille oppimaan kansaansa kantapään kautta. Lakki keikkui päässä enimmäkseen vappuisin. Tohtoreita tarvittiin, kaikkia tarvittiin, työtä tarjottiin. Riitti kun teki parhaansa. Sodan kokenut sukupolvi rakensi ja rahoitti toivonsa itse.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.