Kaleva kertoi 15.10. ympäristöministeriön tilaamasta maakotkareviiriä koskevasta selvityksestä, joka hyllytettiin. Metsähallituksen kiinteistökehityksen johtaja täsmensi 17.10. mielipidekirjoituksessaan, että yhtenä syynä tähän oli ylimitoitettu voimalamäärä selvityksen lähtöoletuksessa.
Maankäyttöä koskeva päätöksenteko on kompromissien tekoa. Tuulivoiman osalta yhteen pitää sovittaa ilmastonmuutoksen hillintä, luonnon monimuotoisuus, kansalaisten hyväksyntä ja taloudelliset näkökohdat.
Tuulivoimalla tiedetään olevan haitallisia vaikutuksia moniin eläimiin. Populaatiokoon pieneneminen voi uhanalaisten lajien, kuten maakotkan, kohdalla olla kohtalokasta. Kiistanalaisen maakotkaselvityksen hautaamisen sijaan se kannattaisi ottaa uudelleen ja vielä aiempaa kattavampaan tarkasteluun.
Selvitys tarjoaa nimittäin arvokkaan lähtölaukauksen pohdinnalle, mitkä ovat monimuotoisuuden suojelun reunaehdot tuulivoimalle.
Useiden tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutukset voivat olla yksittäisiä hankkeita suurempia. Suomessa tällaisia kokonaisvaltaisia vaikutuksia ei lähtökohtaisesti arvioida.
Maakotkaselvityksessä kritisoitua teoreettista ja ylimitoitettua voimaloiden määrää voidaankin ajatella yhtenä tuulivoiman ääriskenaariona. Kun tämän skenaarion vaikutukset on nyt arvioitu, voidaan sen jälkeen haarukoida voimaloiden määrää ja sijaintia eri suuntiin ja löytää optimaalinen taso, jossa tuulienergiaa voidaan tuottaa luonnonarvoja, tässä tapauksessa maakotkaa, vaarantamatta. Olemmeko jo saavuttamassa tuon tason?
Kompromissien takia yhden tieteenalan tutkimustieto päätyy harvoin sellaisenaan maankäyttöä koskeviin päätöksiin. Hyväksyttävyyden ja kansalaisten luottamuksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että suunnittelu tehdään läpinäkyvästi, ja hyödyt sekä haitat tuodaan avoimesti esiin.
Anne Tolvanen
Luonnonvarakeskuksen professori, Oulu