Kaleva uutisoi 15.10. ympäristöministeriön hyllyttämistä linnustoarvioinneista, joista toinen koski tuulivoimarakentamisen haittoja maakotkalle. Luonnonsuojeluliitto teki ministeriöön tietopyynnön raporteista sekä niihin viranomaisilta ja sidosryhmiltä pyydetyistä kommenteista syyskuussa, kun raportteja ei alkanut kuulua julki. Tietoa todella tarvitaan, kuten kirjoitti myös Luken professori Anne Tolvanen (Kaleva 23.10. ja verkkolehti 21.10.).
Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntijoiden kommentit maakotkaraportin luonnoksesta alkavat: ”Kokonaisuutena erittäin hyvä ja tärkeä tarkastelu, jotta uhanalainen maakotkapopulaatio huomioitaisiin paremmin tuulivoimarakentamisen ja hankkeiden yhteisvaikutusten ristipaineissa. Populaatiotason tarkastelu on erittäin tärkeää varovaisuusperiaatteen näkökulmasta.”
Metsähallituksen kiinteistökehityksen tuulivoimayksikön valmistelema lausunto puolestaan päättyy: ”Maakotkaselvitys kokonaisuudessaan haastaa tuulivoiman hankekehitystä ja vaarantaa Suomen ilmastotavoitteiden toteutumisen.” Muun muassa tuulivoimayhtiöitä edustava Suomen uusiutuvat ry lausui, että maakotkaselvitys ”on aiheuttanut uusiutuvan energian alalla paljon huolta ja epävarmuutta.”
Syntyy vaikutelma, että pääjohtaja Juha S. Niemelän allekirjoittama Metsähallituksen kiinteistökehityksen lausunto ja Suomen uusiutuvat ry:n kommentit ovat vaikuttaneet ministeriössä tehtyyn päätökseen jättää raportit julkaisematta.
Onko niin, että ympäristöministeriö, Metsähallitus, Suomen uusiutuvat ry ja sen edustamat tuulivoiman hankekehittäjät haluaisivat, ettei tietoa tuulivoiman luontovaikutuksista ja niiden hallinnasta tulisi julki?
Mikä on iso kuva? Kun esiin nousee hankekehitystä vaikkapa haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi rajoittava tieto, vedotaan vihreän siirtymän vaarantumiseen. Vuokratuloihin tähtäävää yksityistä maanomistajaa ei kokonaisuus kiinnosta. Kuntia ja maakuntaliittoja kaavoittajina pitäisi kiinnostaa.
Maakuntaliitot yrittävät hallita kokonaisuuksia, mutta monet kunnat ja hankekehittäjät kokevat liittojen rajoittavan liikaa. Kuka toteuttaisi tuulivoimasuunnittelua pitkäjänteisesti ja kestävästi sekä ihmisen että luonnon kannalta?
Vakava asia on, miten kansalaisten metsäomaisuudesta Metsähallituksessa huolehditaan ja miten toteutuu metsistä ja soista riippuvaisten petolintujen olosuhteiden vaalimisen vastuu. Onko Metsähallituksen luontopalvelut erityisasiantuntijoineen pistetty nurkkaan koko konsernissa?
Viisaus luontovaikutusten arviointiinkin löytyisi Metsähallituksesta, mutta tiedonkulku talon sisällä tuntuu sakkaavan. Ajantasaisen tiedon huomiotta jättäminen ja sivuuttaminen johtaa hankekohtaisten umpisolmujen selvittelyyn ELY-keskusten ja hallinto-oikeuksien toimesta.
Kunnat ovat ahneita kiinteistöverolle, Metsähallitus sisäisessä vikatilassa ja valtiota vaivaa vauhtisokeus. Tilanne on haitaksi vihreälle siirtymälle, ja maakotka sijaiskärsijä.
Hanna Halmeenpää
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja
Teemu Lehtiniemi
BirdLife Suomi, suojelu- ja tutkimusjohtaja