Loppu on aina ollut lähellä. Ennen nykyistä hybridimallista lopunaikojen skenaariota, johon sisältyvät ainakin ilmastonmuutos, zoonoottiset virukset, ydinsota ja ties mitä muuta, pelkäsimme lähinnä ydinsotaa. Sitä ennen oli kaikenlaisia ilmiöitä – nälänhätiä, kulkutauteja ja ryövääviä barbaariarmeijoita – jotka aikalaisten näkökulmista näyttivät lopullisen tuhon aiheuttajilta.
On kahdenlaisia maailmanloppuja, absoluuttisia ja suhteellisia. Absoluuttisen maailmanlopun määrittelen kaiken havaitsemisen ja tiedostamisen loppumiseksi.
Kun ei ole enää ketään, joka katsoo maailmaa ja sanoo, “Tämä on maailma”, ei maailmaakaan missään “mielekkäässä mielessä” ole enää olemassa. Käytännössä maailma on siihen luotujen näkökulmien summa.