Luitko jo tämän: Suo­ma­lais­sa­tel­liit­ti pal­jas­ti kym­me­niä ve­nä­läis­ten asemia Uk­rai­nan sodassa

Pääkirjoitus : Oulun kau­pun­gin­joh­ta­ja­haun saldo on nolo

Luitko jo tämän: Kau­pun­gin­joh­ta­ja Laa­ja­lan kan­nan­otos­ta Stora Enson Ou­lun-in­ves­toin­tiin syntyi eri­koi­nen soppa

Essee
Tilaajille

Maail­man­lop­pu­ja ta­pah­tuu koko ajan, mutta jossain muualla ja jol­le­kul­le muulle, ja siksi ne on helppo unohtaa

Viihdemaailmasta tutut absoluuttisen tuhon fantasiat peittävät näkyvistä pienempiä ja subjektiivisempia maailmanloppuja – sotia, tauteja, luonnonmullistuksia ja yksittäisten ihmisten ainutkertaisten maailmojen katoamisia, Pauli Tapio kirjoittaa.

Loppu on aina ollut lähellä. Ennen nykyistä hybridimallista lopunaikojen skenaariota, johon sisältyvät ainakin ilmastonmuutos, zoonoottiset virukset, ydinsota ja ties mitä muuta, pelkäsimme lähinnä ydinsotaa. Sitä ennen oli kaikenlaisia ilmiöitä – nälänhätiä, kulkutauteja ja ryövääviä barbaariarmeijoita – jotka aikalaisten näkökulmista näyttivät lopullisen tuhon aiheuttajilta.

On kahdenlaisia maailmanloppuja, absoluuttisia ja suhteellisia. Absoluuttisen maailmanlopun määrittelen kaiken havaitsemisen ja tiedostamisen loppumiseksi.