Lyhytaikainen vuokraus on viime aikoina puhuttanut, ja muun muassa Kalevan mielipidepalstalla (13.5.) Niilo Kemppe toi esiin huolensa ammattimaisesta lyhytaikaisesta vuokrauksesta ja sen vaikutuksesta asujiin.
Julkisessa keskustelussa lyhytaikaista vuokrausta harjoittava yksityishenkilö rinnastetaankin usein harhaanjohtavasti ammattimaiseen hotellitoimintaan. Sen sijaan toiminta on useimmiten pienimuotoista.
Esimerkiksi Euroopassa suurimmalla osalla Airbnb:n majoittajista on tarjolla vain yksi kohde, ja tyypillinen tuotto vuodessa on noin 4 000 euroa. Lähes kaksi kolmasosaa majoittajista tarjoaa asuntoaan lyhytaikaisesti vuokralle kattaakseen asumisen nousseita kustannuksia. Samalla asunnot saadaan tehokkaampaan käyttöön.
Keskustelussa unohtuu myös usein, mitä kaikkea menetämme, jos lyhytvuokrausta rajoitetaan liikaa. Suomessa ei tarvitse olla isokaan tapahtuma, kun hotellit myyvät ei oota. Mitä tapahtuisi Oulun Qstockille, Kalajoen Juhannus-festareille tai Savonlinnan oopperajuhlille, jos vaihtoehtoisia majoituspaikkoja ei olisi tarjolla?
Uudet hotelli-investoinnit eivät useinkaan ole kannattavia yksittäisiä tapahtumia tai lyhyttä sesonkia varten. Lyhytaikaisia asumisratkaisuja tarvitsevat myös vaikkapa keikkatyöläiset viikon tai pari kerrallaan, lyhyttä lähiopintojaksoa suorittavat opiskelijat tai remonttia evakkoon lähteneet, joille hotelli ei usein ole vaihtoehto.
Ilman työntekijän mahdollisuutta majoittua kodinomaisesti työntekopaikkakunnalla voi monella sesonkiluonteisella alalla jäädä työntekijät saamatta ja työt tekemättä.
Jotta lyhytvuokraustoiminta olisi jatkossakin kestävällä pohjalla, on myös asumisrauha taloyhtiöissä tärkeässä roolissa. Oikea ratkaisu on luoda tehokkaat mahdollisuudet puuttua häiriöihin – silloin toiminnan kieltämiselle ei ole myöskään tarvetta. Pienimuotoinen lyhytvuokraus tulee sallia läpi Suomen.
Nyt lausuntokierroksella oleva lakiesitys mahdollistaisi pienimuotoisenkin lyhytvuokraustoiminnan kieltämisen kunnissa kokonaan, ellei kyseessä ole omassa käytössä oleva asunto.
On hyvä, että myös kunnilla on harkintavaltaa lyhytvuokrauksen sääntelyssä, mutta ehdotettu minimitaso ei mitenkään riitä monimuotoisiin asumisen ja majoittumisen tarpeisiin Oulun seudulla tai Suomessa laajemmin. Oli kyseessä sitten tarve asunnolle keikkatyön, remonttievakon, lyhyen lähiopintojakson tai vaikkapa Qstockin aikaan.
Sanna Hughes
toiminnanjohtaja, Suomen Vuokranantajat ry