Kiitokset Kalevassa 23.3. olleesta laajasta Viiankiaapaa käsitelleestä artikkelista. Hienoa, että ääneen pääsivät myös suolla tapahtuvia koeporauksia vastustaneet ympäristöliike Elokapinan aktivistit.
Sakatti Mining Oy on jo vuosia valmistellut kaivostoimintaa suojellulla Viiankiaavalla Sodankylässä. Hankkeelle haetaan hyväksyntää vihreän siirtymän välttämättömyyden nimissä.
Lisäksi yhtiön toimitusjohtaja Pertti Lamberg on aiemmin julkisuudessa verrannut kaivoslouhosta yhtä varmaksi kuin merenalainen metrotunneli. Kallioperä suon alla on halkeillutta, joten pohtia sopii, kuinka hyvin tämä suon alle ulottuva ”metrotunneli” kestäisi jatkuvaa räjäytystyötä.
Lapin ely-keskus onkin arvioinut hankkeen vaikutukset toisin ja epäilee, että louhos voisi kuivattaa suon.
Toteutuessaan hankkeella olisi riski joutua surullisten katastrofien jatkumoon. Yhtiön luotto teknisiin ratkaisuihin näyttää olevan horjumaton, vaikka Natura-arvioinnissa kattavimmallakin tiivistemenetelmällä arvioidaan pohjavesien purkautuvan louhokseen enimmillään lähes kolmen miljoonan litran päivävauhtia.
”Nykyaikaisella maanalaisella kaivoksella ei ole mitään merkittävää vaikutusta sen päällä elävään suoluontoon”, on Lamberg aiemmin vakuuttanut. Konsulttifirma Pöyry Finland Oy (nyk. Afry), joka teki arvion pohjaveden alenemasta, on sama, joka epäonnistui täysin arvioidessaan Ruotsin Pajalassa toteutetun kaivoksen pohjaveden alenemaa.
Lamberg vakuuttaa Kalevan artikkelissa, että yhtiössä ollaan huolissaan tulevaisuudesta, mutta heidän näkemyksensä mukaan ”teknologialla ja metalleilla pystytään lopulta pienentämään ihmiskunnan luontovaikutusta".
Välttämätön vihreä siirtymä markkinoidaankin meille teknillistuotannollisena toimena, jossa osamme on ostaa uusi sähköistetty, älykäs elämä. Autokantamme tulee uusia. Kotimme tulee varustaa nettiin liitetyillä kodinkoneilla, jotka kertovat meille milloin pesuainetabletit loppuvat tai pyykki on pesty. Älylaitteemme vanhenevat muutamassa vuodessa.
Helsingin yliopiston tutkija Mikko Sipilä on laskenut, että suon alla olevat kuparivarannot vastaavat globaaliin tarpeeseen vain muutamaksi päiväksi. Tällä määrällä ei Kiina-riippuvuuteen saa helpotusta, mutta Viiankiaavan suojelusta poikkeaminen olisi vaarallinen ennakkotapaus arvokkaiden alueiden suojelussa.
Sähköistäminen on uusi umpikuja fossiilisten polttoaineiden käyttöönoton jälkeen. Nykyisenkaltaisen kasvutalouden myötä raaka-aineiden tarve tulee olemaan valtava, mutta niiden riittävyys on kyseenalaista ja hyödyntämisen vaikutukset luontoon tulevat olemaan kestämättömiä. Monimuotoisuuskriisi on ratkaisussa jätetty täysin huomiotta.
Mediassa harvoin pääsevät ääneen ne, jotka muistuttavat luonnon kantokyvyn rajoista ja puhuvat kulutuksen vähentämisestä ratkaisuna ongelmiimme. Materiaalien ja eritoten metallien kierrätyksen tulisi olla ensisijainen tapa tuottaa raaka-aineita sen sijaan, että sallimme kaivosten täyttää maan. Ohituskaistojen sijaan tarvitsemme hidastuskaistan.
Heidi Niemi
Oulu