Nokia: Täl­lai­nen on yhtiön yli 60-vuo­ti­nen his­to­ria Oulussa

koronarokote: Oulu aloit­taa kol­man­sien ro­ko­te­an­nos­ten an­ta­mi­sen kai­kil­le yli 18-vuo­tiail­le

Mainos: Anna lah­jak­si pai­kal­li­sym­mär­rys­tä. Tutustu Kalevan joulun ti­laus­tar­jouk­siin klik­kaa­mal­la tästä.

Lu­ke­mat­to­mat määrät ihmisiä tulee päi­vit­täin vah­ti­mes­ta­ria vastaan – joku väis­tää, toisen kanssa lentää huu­mo­ri, kolmas saattaa pur­kau­tua vain omista huo­lis­taan

OULU

Ihmisten suhtautuminen erilaisuuteen vaihtelee. Tämän tietää avustavana vahtimestarina Ammattiopisto Luovilla työskentelevä Timo Barck. Vastaantulijoiden joukossa on niitä, jotka eivät uskalla jutella. Toisen kanssa lentää huumori. Kolmas saattaa purkautua vain omista huolistaan. Barck sen sijaan nauttii hommistaan.

– Siellä on monenlaista työtä. Teen, mitä eteen tulee. Kuljetan vaikka postia, Barck kertoo.

Aamulla herättyään hän miettii, mitä panee suuhun, vetää vaatteet päälle, kävelee linja-autopysäkille ja menee työpaikalleen. Barck on työskennellyt Suomen suurimmassa ammatillisessa erityisoppilaitoksessa 15 vuoden ajan.

– Hyvillä mielin lähden aina töihin. Parasta ovat työkaverit. Hyvin tullaan porukan kanssa toimeen, heitetään vähän huumoria, Barck toteaa.

Päiviin mahtuu silti monenlaisia kohtaamisia. Timo Barckilla on downin oireyhtymä. Se aiheutuu solujen ylimääräisestä kromosomi 21:stä. Suomessa syntyvistä lapsista oireyhtymä on vuosittain noin 70 vauvalla.

Timo Barckin (vasemmalla) mukaan ihmiset käsittävät kehitysvammaisuuden eri tavoin. Hän lähtee itse aamuisin liikkeelle hyvillä mielin ja kokee, että ihmiset suhtautuvat häneen yleensä hyvin. Kävelyseurana veli Seppo Barck.
Timo Barckin (vasemmalla) mukaan ihmiset käsittävät kehitysvammaisuuden eri tavoin. Hän lähtee itse aamuisin liikkeelle hyvillä mielin ja kokee, että ihmiset suhtautuvat häneen yleensä hyvin. Kävelyseurana veli Seppo Barck.
Kuva: Laura Seppä

Barckilla oireet näkyvät lievinä. Muun muassa lukeminen ja kirjoittaminen ovat haasteellisia.

– Ihmiset suhtautuvat minuun hyvin, ja ottavat asiat hyvin, ainakin omasta mielestäni tuntuu siltä. Monet ihmiset tulevat porisemaan. Jotkut eivät uskalla, mutta jotkut tulevat, kun tietävät ja tuntevat minut, Barck kertoo.

Lapsuudessaan ja nuoruudessaan hän tarvitsi erityisopetusta. Barck kävi aluksi Kiikelin koulua ja myöhemmin Lehtorannan koulua.

– Äiti oli joskus sanonut, että ei se Timo opi. Opettaja oli todennut siihen, että älä hättäile. Ja kyllä hän oppi lukemaan, Timo Barckin veli ja virallinen edunvalvoja Seppo Barck muistelee.

Työtä riittänyt
koko aikuisiäksi

Kiusaamista tuli vastaan koulussa jonkin verran. Ihmiset käsittävät Timo Barckin mukaan kehitysvammaisuuden eri tavoin. Joskus hänestä tuntuu, että ihmiset purkavat vain omia huoliaan häneen.

Koko aikuiselämänsä töitä tehneen Timo Barckin mukaan parasta työympyröissä ovat työkaverit.
Koko aikuiselämänsä töitä tehneen Timo Barckin mukaan parasta työympyröissä ovat työkaverit.
Kuva: Laura Seppä

Nuorena Barck jatkoi opintietä silloiseen Merikosken ammatilliseen koulutuskeskukseen eli nykyiseen työpaikkaansa. Hän opiskeli myös vuoden kansanopistossa Paltamon Mieslahdessa Kainuussa.

Tämä tulee esille myös hänen kirjoittamissaan runoissa. Niitä on kertynyt 30 vuoden aikana yli 300.

Töissä Barck on ollut koko aikuiselämänsä. Ensimmäinen pitkä työrupeama oli Rajakylän terveyskeskuksessa.

– Keittelin henkilökunnalle kahvit, laitoin postia lokeroihin ja vein sitä koulullekin. Nykyään ei ole sitä terveyskeskuksen rakennusta enää. Siinä ei ole jäljellä muuta kuin autojen parkkipaikka, Barck toteaa.

Nykyään viikossa on kolme työpäivää, aiemmin arki oli täyttä viiden päivän viikkoa.

Runoja rakkaudesta
ja elämästä

Pateniemen lapsuusmaisemat Karikannan niemi, Ikosen ranta, Juntusen ranta, Kiikkuranta ja Tönkinniemi olivat mieluisia paikkoja. Merenrantatunnelmia ja kaukokaipuuta välittyy myös Barckin runoista.

– Ranta oli heti siinä vieressä. Kävin paljon katselemassa ulapalle, kun tuuli tuiversi merta, ja puut keinui, Barck muistelee.

Hän pitää kaikista vuodenajoista. Parasta on kuitenkin kesä ja heinäkuu.

– Silloin aurinko paistaa niin, että pitää panna suojakerrointa. Kesällä on lämmin. Sitten se pikkuhiljaa alkaa kylmetä, ja mennään kohti talvea, Barck puhelee.

Hän on ehtinyt asua 56 vuoden ikään mennessä useammassa osoitteessa. Lapsuudenkodin rakensi timpuri-isä. Sieltä Barck muutti yhdessä vanhempiensa kanssa ensimmäiseen Pateniemeen nousseeseen kerrostaloon. Omassa kodissa Maikkulassa Barck on asunut parikymmentä vuotta.

– Unelmana on, että säilyisi työpaikka, ja saisi olla terveenä loppuun asti, hän tuumaa.

Veljekset viettävät usein aikaa yhdessä ja reissaavat maailmalla. Timo Barckin mielestä matkoilla on mielenkiintoista nähdä vähän muitakin paikkoja.
Veljekset viettävät usein aikaa yhdessä ja reissaavat maailmalla. Timo Barckin mielestä matkoilla on mielenkiintoista nähdä vähän muitakin paikkoja.
Kuva: Laura Seppä

Barckin tuoreessa Polku elämään -runokirjassa on eniten rakkausrunoja, joista kuuluu naisen kaipuu.

– Se on jokaisella miehellä, niin minullakin. Silti olen jäänyt poikamieheksi, Barck toteaa.

Pohdintaa on kertynyt myös nuoruudesta, vuodenajoista, luonnosta, merestä, joulun vietosta ja työstä. Kirjaan on valikoitunut noin 90 runoa. Ne Barck on alun perin kirjoittanut muinaisella kirjoituskoneellaan aika lailla yhteen pötköön.

– Jotenkin ne ajatukset syttyvät minussa ja pyörivät ulos, Barck kuvailee.

Lopullisen muotonsa runot ovat saaneet hänen lukiessa niitä ääneen apuvoimille, eli veljelleen Sepolle sekä kustannustoimittaja Kari Holmalle, jotka ovat auttaneet runojen puhtaaksi kirjoittamisessa.

– Toivottavasti tämä rohkaisee muitakin kehitysvammaisia ilmaisemaan ajatuksiaan ja kirjoittamaan. Koskaan ei voi tietää, mitä kaikkea toisen ihmisen päässä liikkuu, Seppo Barck huomauttaa.

Reissussa näkee
muitakin paikkoja

Veljekset viettävät usein aikaa yhdessä ja reissaavat maailmalla. Timo Barckin mielestä matkoilla on mielenkiintoista nähdä vähän muitakin paikkoja.

Reissuja on kertynyt myös sählynpeluussa. Barck kulki säännöllisesti harjoituksissa ja pelimatkoilla sählyporukan kanssa.

– Sitten päätin, että jätän sen nuoremmille. Työelämä on sellaista, että pitää välillä olla aikaa rauhoittumiseen, Barck sanoo.

Toimiessaan Me itse ry:n puheenjohtajana hän reissasi kokouksissa muun muassa Tampereen suunnalla. Kyseessä on kehitysvammaisten ihmisten valtakunnallinen kansalais-järjestö.

Tanssireissut ovat sen sijaan olleet tauolla. Normaalisti perinteinen Nuijamiesten lava Ylikiimingissä vetää puoleensa kesäisin, ja paikan päälle on ollut varta vasten kuljetuksiakin.

– Nyt ei ole tanssittu pitkään aikaan, Barck toteaa.

”Unelmana on, että säilyisi työpaikka, ja saisi olla terveenä loppuun asti.”
Timo Barck
avustava vahtimestari