Meneillään on vesistökunnostajien päivät Kiiminkijokivarressa. Lounaskahvilassa on tarjolla lohikeittoa – kuinkas muutenkaan. Pöydässä kuuluu mutinaa. Eikö olisi mitään kotimaisia kalavaihtoehtoja, yksi aterioitsija huokaa.
Joskus kesäisin Torinrannassa mietin, mitä menneisyyden oululaiset ajattelisivatkaan ympärillä olevasta tarjonnasta. 2020-luvun Oulussa turisteille tarjoillaan perinteikästä lohikeittoa, jonka lohi on rahdattu Norjasta.
Kehitys on kehittynyt. Enää perinneruokaakaan ei tarvitse kasvattaa saati pyytää lähellä.
Oulujoen patoamisen kohdalla Suomi sai nopeasti työpaikkoja ja edullista vesivoimaa, mutta Oulu menetti vuosituhantisen lohenkalastuskulttuurin ja elävän virtaveden.