Syksyn myötä useat harrastukset aloittavat taas toimintansa, ja uusien jäsenten värväys on täydessä vauhdissa. Mainonnasta huolimatta eivät urheiluseurat saa listoilleen uusia harrastajia, sillä iso osa nuorista jää mieluummin istumaan kotiin tietokoneen ja puhelimen ääreen. Nyt koulut, liikuntapalvelut ja kotitaloudet ovat hämillään: missä vika?
Erityisesti lasten ja nuorten aikuisten keskuudessa liikkuminen on vähentynyt viime vuosikymmenen aikana. Nuoret ovatkin jakautuneet kahtia: osa nuorista on huippu-urheilijoita ja osa ei liiku ollenkaan, välimallia ei ole. Liikkumattomille pelkästä arkiliikunnastakin on tullut ongelma, koska lihasvoimin kulkeminen on korvattu ajoneuvoilla.
Varsinaisten urheiluharrastajien määrä väestössä on vieläkin surullisempi. Vuonna 2024 suoritetun Liitu-tutkimuksen mukaan enää vajaa kolmasosa lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaisesti.
Pitkällä aikavälillä tämä ilmiö on ongelma. Vain muutama vuosikymmen, ja suomalaisten liikuntaosaaminen ja -tottumukset tulevat laskemaan dramaattisesti. Jos näin jatkuu, seuraava sukupolvi syntyy maailmaan, jossa liikunta on jäänyt aiemmalle sukupolvelle.
Nuorten liikkumattomuus ei ole yksinkertainen ongelma. Usein asian ratkaisuksi nähdään liikuntamahdollisuuksien lisääminen nuorille suoraan. Kyseinen asia auttaa, mutta ei ole koko totuus. Liikunta lähtee liikkeelle nuoren omasta motivaatiosta, yleensä pohjautuu positiivisiin kokemuksiin sekä vanhemmilta opittuihin tapoihin ja tottumuksiin.
Nykypäivänä vanhemmilla on jäänyt liikunnan korostaminen taka-alalle, kun pelit ja muut virikkeet pitävät lapsen hiljaisena. Näin lapsi ei opi liikuntatottumuksia nuorena ja niihin opetteleminen vanhempana on monille liian vaivalloista. Tämä johtaa liikunnan tippumiseen pois arjesta.
Ilmiötä vahvistaa entisestään nuorten motivaation puuttuminen liikuntaa kohtaan. Koululiikunnassa käydään tietyt asiat läpi, mutta ilman sisäistä motivaatiota jää liikunta oppitunnille. Liikuntapalvelut pyrkivät saamaan nuoret kiinnostumaan urheilulajeista harvoin kuitenkaan kysymättä itse nuorilta, mikä heidät saisi liikkumaan.
Pelkästään nuorten palveluiden parantaminen ei siis ratkaise alkuperäistä ongelmaa. Nuorten liikkuminen on suoraan verrannollista vanhempien liikuntatottumuksiin. Samalla kun parannetaan nuorten liikuntamahdollisuuksia, täytyy myös huolehtia vanhempien mahdollisuudesta liikkua. Myös liikuntatottumusten tärkeyttä lasten kasvatuksessa tulisi painottaa. Esimerkiksi koko perheen liikuntaryhmät ja hyvin sovitut aikataulut voisivat auttaa löytämään aikaa liikunnalle.
Nuorilta pitää kysyä suoraan: mikä saa sinut liikkumaan? Kyselyt auttaisivat kartoittamaan kiinnostuksen kohteita ja keskittämään resursseja oikeisiin kohteisiin. Lopulta liikunnassa on kyse yhteisöllisyydestä, ilosta ja mielihyvästä – ja se kuuluu kaikille.
Jaakko Jurvelin
Tyrnävä