Vietimme edellisenä viikonloppuna Helsingissä kuopuksemme häitä. Sää oli kesäisen lämmin, aurinko helli Suomenlinnan kallioita. Sisälle Pirunkirkkoon juhlatunnelmaa loivat kiviholvit ja ikivanhat puulattiat.
Vaikka hääpari on jo niukasti ohittanut kolmenkymmenen vuoden ikäpaalun, he laskivat omalta pieneltä osaltaan hieman ensimmäistä kertaa avioituvien keski-ikää.
Tilastokeskus kertoo, että naiset menevät ensimmäistä kertaa naimisiin keskimäärin 32,5-vuotiaina. Miehet ovat tässäkin hitaampia ja avioituvat vasta reilun 34 vuoden iässä.
Perheen perustaminen ei ole sidoksissa avioitumiseen. Joillain hääpareilla omat lapset ovat jo morsiusneitoina.
Monet taas hankkivat lapsia avioitumatta koskaan: lähes puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella.
Lasten hankinta on joka tapauksessa seurannut avioitumisiän trendiä. Naimisiin mennään vuosi vuodelta iäkkäämpinä ja lapsia hankitaan vanhempina.
Ensisynnyttäjien keski-ikä lähestyy jo kolmenkymmenen vuoden merkkipaalua. Myöhemmin ja sen myötä myös vähemmän lapsia on selvä pitkään jatkunut trendi.
Perhepolitiikkaan on luotu vaikean oloinen käsite kokonaishedelmällisyysluku. Se kertoo, kuinka monta lasta naiset keskimäärin saavat elinaikanaan.
Luvun mittaushistoria alkaa vuodesta 1776. Viime vuonna mitattu 1,26 on pitkän lukusarjan alhaisin lukema. Sodan jälkeen 1940-luvun lopussa naiset synnyttivät keskimäärin yli kolme lasta monena vuotena peräkkäin.
Jotta väestö uusiutuisi, naisten pitäisi synnyttää keskimäärin 2,1 lasta, sillä kaikki syntyneet eivät jää henkiin. Siitä olemme nyt kaukana.
Viikonlopun hääjuhlaväkeen kuului meidän hieman iäkkäämpien sukulaisten ohella laaja joukko hääparin ystäviä, vähän yli kolmikymppisiä fiksuja nuoria. Harvalla heistä on vielä omia lapsia.
Lasten hankkiminen siirtyy myöhemmälle iälle monista syistä. Jokaisella nuorella aikuisella on oma tarinansa ja omat syynsä.
Toiset haluavat venyttää nuoruuttaan ja elää sinkkuelämää pitkään. Viihdeteollisuus luo pohjaa tällaiselle elämäntavalle.
Ehkäisymenetelmien kehittymisellä ja niiden käytön osaamisella on oma roolinsa. Vahinkoja tapahtuu vähemmän kuin aikaisemmin.
Parisuhdekulttuuri on muuttunut ajan saatossa. Valittu lapsettomuus on kulttuurissamme hyväksyttävämpää kuin se oli aikaisemmin.
Lapsia tehdään herkemmin avioliitossa ja avosuhteiden yleistyminen osaltaan vähentää synnytysintoa.
Kun lasten hankkimista eri syistä lykätään, tulee usein biologia vastaan. Lasten saanti ei välttämättä enää onnistu.
Nainen tulee raskaaksi helpoiten 20–25-vuotiaana. Hedelmällisyyden lasku alkaa kolmenkymmenen vuoden iässä ja kiihtyy ikävuosien karttumisen myötä. Vaikka lapsihaluja olisi, lapsilykky voi jäädä puuttumaan.
Uudehko syy lasten hankinnasta pidättäytymiseen on ilmastonmuutos ja sen joissain nuorissa synnyttämä ahdistus. Lapsia ei haluta maailmaan, jonka pelätään tuhoutuvan.
Olivatpa syyt mitä hyvänsä, niitä on kunnioitettava. Kaikilla on oikeus omiin ratkaisuihinsa ilman ympäröivän yhteiskunnan paineita.
Puheet synnytystalkoista eivät siksi kuulu tähän päivään. Tuleva työvoimapula ja eläkejärjestelmän kestävyys eivät ole yksilöiden vastuulla.
Perhepolitiikalla ei myöskään saada ihmeitä aikaan. Suomessa perhe-etuudet ovat kansainvälisesti vertaillen kohtalaisella tolalla.
Ikäluokkien pienentyminen tuo yhteiskuntaan isoja ongelmia, mutta onneksi siihen on olemassa ratkaisu: maahanmuuton lisääminen.
Sitä voidaan politiikalla edistää, vaikka istuva hallitus nyt näyttää huonoa esimerkkiä.
Kaikki toki ei ole kiinni hallituksen toimista. Voimme jokainen omilla asenteillamme ja käytöksellämme edistää kansainvälistymistä, joka on Suomen tulevalle menestykselle välttämätöntä.