Joensuulaisen 4-vuotiaan lapsen kuolema on nostanut esiin hyvinvointialueiden kykenemättömyyden turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön ja välittäviin olosuhteisiin. Olemme lastensuojelun asiantuntijoina huolissamme seuranneet hyvinvointialueiden haasteita.
Kehittyäkseen tasapainoiseksi ihmiseksi lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia, jotka rakastavat lasta ehdoitta ja huolehtivat hänen tarpeistaan. Turvallisena aikuisena toimiminen ei ole aina helppoa ja on tilanteita, joissa vanhempien voimavarat ja taidot eivät riitä lapsesta huolehtimiseen.
YK:n lapsen oikeuksien sopimusta noudattavana hyvinvointivaltiona olemme siksi luoneet lasten suojelemiseksi ja vanhempien tukemiseksi järjestelmän, jossa apua ja tukea tulisi olla tarjolla matalalla kynnyksellä ja hyvissä ajoin.
Järjestelmä ei kuitenkaan toimi. Havaintojemme mukaan useilla hyvinvointialueilla perheille kyetään tällä hetkellä tarjoamaan vain lakisääteiset, välttämättömät palvelut. Vaikka tiedämme, että varhaisen tuen avulla perheillä olisi mahdollisuus selvitä arjesta ilman tarvetta kalliimmille sosiaalihuollon tai lastensuojelun palveluille. Tämä olisi paitsi inhimillisesti, myös taloudellisesti kannattavaa.
Säästösyistä joillain hyvinvointialueilla rajoitetaan jopa mahdollisuutta päästä sosiaalihuollon tai lastensuojelun asiakkaaksi, ja siten palvelujen piiriin.
Hyvinvointialueiden säästöjen kohteena eivät saa olla lapset, joiden kasvuedellytysten turvaamiseksi tarvitaan perheille suunnattuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.
Lapsi- ja perhepalveluiden asiakkaana olevien lasten palveluista päättäminen on useilla alueilla siirretty lapsen tilanteen tuntevalta sosiaalityöntekijältä asiakasohjausryhmälle, joka tekee päätöksen asiakirjanäytön perusteella. Päätösprosessit pitenevät auttamatta.
Palveluiden tehoon voi myös vaikuttaa se, että asiakasohjausryhmät voivat lopettaa tuen liian lyhyeen. Huolena on, että työskentelyä ohjaa lapsen tarpeiden sijaan raha.
Pula lapsi- ja perhepalveluiden sosiaalityöntekijöistä on kriittinen. Työskentelyolosuhteet eivät houkuttele hakemaan avoinna olevia tehtäviä. Työntekijäkohtaisen lapsimäärän rajaaminen ei toteudu, koska työntekijöitä ei ole.
Kysymys on rakenteellisesta ongelmasta, ei yksittäisten sosiaalityöntekijöiden osaamattomuudesta. Tiedämme, että hyvinvointialueilla on uran alussa olevia työntekijöitä, jotka pahimmillaan uupuvat työtaakan kasvaessa liian kuormittavaksi.
Hyvinvointialueet ovat mahdottoman edessä lastensuojelun säästöpaineen ja resurssivajeen takia. Akuutisti apua ja tukea tarvitsevat lapset eivät voi maksaa hyvinvointialueiden järjestäytymiseen vievästä ajasta ja taloudellisten tilanteiden tuomista haasteista.
Missä viipyy paljon puhuttu lastensuojelulain kokonaisuudistus? Peräänkuulutamme hallitusta toimimaan päättäväisesti, jotta hyvinvointialueilla olisi resursseja ratkaista tilanne. On lapsen oikeus saada yksilön tarpeet huomioivaa oikea-aikaista apua ja tukea. Koska lasten tulevaisuus on nyt.
Kristiina Mattinen
aluepalveluiden johtaja
Pelastakaa Lapset ry