Venäjän johdossa on kansainvälisesti etsintäkuulutettu sotarikollinen, jonka pakkomielteenä on palauttaa entisen Neuvostoliiton rajat ja tehdä maasta omasta mielestään riittävän arvostettu suurvalta.
Pakkomielteinen pyrkimys on vaatinut uskomattoman määrän ihmisuhreja, eikä loppua näy. Käytännössä Venäjä on sodassa koko länttä vastaan, joiden maiden historiaa vääristellään, ja omaa julmaa ja säälimätöntä sodankäyntiä puolustellaan.
Länsimailla olisi ollut mahdollisuus näyttää Venäjälle, että teoilla on omat seurauksensa ja ottaa käyttöön Venäjän jäädytetyt varat Ukrainan hyväksi, mutta pelko esti sen. Päätettiin ottaa velkaa, joka joudutaan itse maksamaan takaisin. Venäjä on tyytyväinen ja ilmoitti kaiken kruunuksi, ettei aio maksaa sotakorvauksia.
Päätöksellään länsimaat viestittävät pelkäävän Venäjää ja sallivat sodan jatkuvan. Tulittakaa vapaasti Ukrainaa, me maksamme viulut. Täytyy kyllä myöntää, että jos jäädytettyjen varojen käyttäminen olisi minun päätettävissä, niin pelkäisin itsekin.
Ajateltaessa tilannetta yksilötasolla, niin toimintatapa olisi erilainen. Jos henkilö X hurauttaa tankilla naapuripitäjään, pommittaa pari taloa raunioiksi, väittää pitäjän asukkaita natseiksi ja ampuu heitä Jatimaticilla niin monta kuin ennättää, niin henkilö X olisi kahleissa tuota pikaa ja joutuisi vastaamaan tekojensa seurauksista.
Valtiotasolla tappajan annetaan jatkaa toimintaansa ja puolustautujalle annetaan avustusta. Pelätään suurempaa sotaa, eikä uskalleta suututtaa hyökkääjää. Pelätään maailmansotaa, vaikka maailma on sodassa koko ajan, sodatonta aikakautta ei historiasta löydy.
Katsoessa maapalloa ulkopuolelta käsin ei valtioiden rajoja näy, näkyy vain oheneva ilmakehä, katoavia metsiä ja hetki hetkeltä enemmän saastuvia vesistöjä. Pientä ihmistä, joka kuvittelee hallitsevansa kaikkea, tappaa toisiaan, saastuttaa ilmaa ja tuhoaa luontoa, ei näy ollenkaan.
Vaikka kuinka kovasti yrittää, niin maapalloa ihminen ei kykene tuhoamaan, mutta toisensa kykenee. Sanotaan, että kaikki on hyödyksi ja opiksi. Uskon, että osa ihmisistä osaa ottaa opiksi virheistään ja kykenee kehittymään henkisesti kypsemmäksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Osa puolestaan ei halua ottaa opikseen, vaan toistaa samoja virheitä elämänsä loppuun asti.
Jorma Styng
sävel- ja kuvataiteilija, Oulu