Kukaan meistä ei voinut ymmärtää, miksi Venäjä hyökkäsi helmikuussa 2022 Ukrainaan, koska sille ei vaikuttanut olevan mitään ulkoista, käsitettävissä olevaa syytä. Yhdysvallat kuvasi asiaa ei-provosoituna hyökkäyksenä.
Onneksi kuva alkoi vähitellen kirkastua. Sota johtui arvaamattomasta ja irrationaalisesta Venäjän presidentti Putinista, ja hänen Neuvostoliiton kaipuustaan ja imperialistisesta laajentumishalukkuudestaan.
Ukrainan sodan idut kylvettiin kylmän sodan loppumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjän presidentit ovat pitäneet Naton itään laajentumista Venäjään kohdistettuna provokaationa ja aggressiivisuutena, ja vaatineet Naton laajentumisen pysäyttämistä ja Venäjän legitiimien turvallisuusintressien huomioimista.
Joshua Shifrinsonin (2016) mukaan arkistomateriaalit paljastavat, että vaikka kirjallista sopimusta Naton laajentumisesta ei tehty, yhdysvaltalaiset ja läntiset diplomaatit tarjosivat neuvostoliittolaisille toistuvasti epämuodollisia ja suullisia vakuuksia siitä, ettei Nato laajene Itä-Eurooppaan. Suulliset sopimukset ja vakuutukset voivat olla yhtä päteviä kuin kirjalliset sopimukset. Ne olivat erityisen tärkeitä USA:n ja Neuvostoliiton välisessä diplomatiassa kylmän sodan aikana.
Jeffrey D. Sachs toteaa 13.2., 28.2. ja 23.5.2023 kirjoitetuissa artikkeleissa USA: n puskeneen Ukrainaa ja Georgiaa vuodesta 2008 alkaen kohti Naton laajentumista.
Ukraina on etnisesti ja poliittisesti hyvin jakautunut maa. Länsi-Ukrainassa asuu venäjävastaisia ja länsimielisiä nationalisteja, ja Itä-Ukrainassa ja Krimillä Venäjälle myötämielisiä etnisiä venäläisiä. Sen jälkeen, kun demokraattisilla vaaleilla valittu, venäjämielinen ja neutraaliutta kannattanut presidentti Viktor Yanukovitch syrjäytettiin Yhdysvaltojen tuella väkivaltaisella kumouksella helmikuussa 2014, tilalle istutettiin venäjävastainen ja äärinationalistinen oikeistohallitus.
Hallituksen vaihtoa seurasivat Luhanskin ja Donetskin julistautuminen tasavalloiksi, Venäjän Krimin miehitys ja Ukrainan itä- ja länsiosien välille puhjenneet väkivaltaisuudet, joita yritettiin lievittää.
Nato- ja länsimaat kuitenkin aseistivat ja kouluttivat Minskin tulitaukosopimuksen aikana Ukrainan sotilaallisia joukkoja. Sopimusta Venäjän kanssa neuvotelleet Ukrainan presidentti Petro Porosenko, Hollannin presidentti Francois Hollande ja Saksan liittokansleri Angela Merkel ovat myöhemmin tunnustaneet, että sopimuksen tarkoituksena ei ollut pysyvän rauhan perustaminen, vaan lisäajan hankkimisesta Ukrainan asevoimien vahvistamiseksi.
Ajatuskoe John F. Mearsheimerin (2014) ideaa mukaillen helpottanee Venäjän käsittämättömän toiminnan käsittämistä. Kuvitellaan, miten vihamielisesti Yhdysvallat suhtautuisi Kiinaan, jos Kiina USA:n vastustuksesta ja sille annetuista lupauksista huolimatta rakentaisi sotilaallisen liittouman, laajentaisi ja tiivistäisi sotilaallista yhteistyötä Meksikon ja Kanadan kanssa, ja kutsuisi ne sotilasliiton jäseniksi.
Samuli Aikio
Muhos