Kaleva kertoi syyskuussa, että osa Kainuuntiestä sai lämpimän sävyisen katuvalaistuksen, jossa sinistä valoa on hyvin vähän. Kainuuntie on pääväylä, joten moni on kysynyt mitä hyötyä siitä on autoilijalle. Kerron sen auki — ja samalla sen, että työskentelen valaisimet toimittaneessa oululaisessa Greenled-yrityksessä.
Tärkein hyöty tulee huonolla kelillä. Kahden kilometrin tunnelikokeessa, jossa oli 91 koehenkilöä, lämpimän valon alla nähtiin sumussa pidemmälle kuin kylmän valkoisen alla. Etu kasvoi sitä suuremmaksi, mitä huonommaksi näkyvyys meni. Syy on fysiikassa: lyhyet aallonpituudet sirottuvat pisaroista voimakkaimmin, ja sironnut valo palaa silmiin harmaana verhona. Kun sininen otetaan pois, verho ohenee.
Pohjoisessa tällä on erityistä painoarvoa. Meillä ajetaan pimeää puoli vuotta, ja siitä ison osan räntää, sumua tai lumipyryä vasten. Se on juuri se keli, jossa näkemisestä oikeasti kilpaillaan.
Hyvällä kelillä ei menetetä mitään. Toisessa tutkimuksessa havaitsemiskyky ja lukemistarkkuus pysyivät samoina koko välillä 1 800:sta 4 000 kelviniin ja heikkenivät vasta 5 000 kelvinissä. Norjalaisessa kenttäkokeessa lämmin ja kylmä valkoinen eivät eronneet pienten kohteiden havaitsemisessa eivätkä kasvojen tunnistamisessa. Lämmin valo ei siis ole kompromissi, josta maksettaisiin näkemisellä.
Kolmas hyöty osuu ikäihmisiin. Sirontaverho syö kohteiden kontrastin, ja yöajon tutkimuksissa juuri kontrastiherkkyys ennustaa vahvimmin sen, kuinka kaukaa kuljettaja havaitsee esteen — selvästi paremmin kuin näöntarkkuus. Kontrastiherkkyys heikkenee iän myötä kaikilla, ja sama linssin samentuminen lisää häikäisyherkkyyttä. Sen tunnistaa jokainen, joka on kuusikymppisenä ajanut vastaantulevia vasten.
Kun lämmin valo ohentaa sirontaverhoa, hyöty ei siis jakaudu tasan. Nuori silmä selviää kohtuullisesti kummallakin, mutta ikääntyvälle kuljettajalle kadonnut kontrasti on juuri sitä, mitä hänellä on vähiten varaa menettää. Tämä ei ole marginaaliryhmä vaan kasvava osa liikenteestä — ja se osa, joka ensimmäisenä jättää pimeällä ajamisen väliin, jos näkeminen käy epävarmaksi. Valaistuksen värillä voi pitää ihmisiä liikkeellä.
Neljäs hyöty koskee tien varren asukkaita. Ihmisen vuorokausirytmiä säätelevä silmän reseptori on herkimmillään sinisellä alueella, ja sille on kansainvälinen mittausstandardi. Sen mukaan sinistä aallonpituutta sisältävä valaisin tuottaa makuuhuoneen ikkunaan noin seitsemäsosan siitä unihormonivaikutuksesta, jonka kylmä valkoinen tuottaisi samalla valomäärällä.
Viidenneksi yötaivas tummenee, ja sivuun jäävä luonto saa rauhan. Ilmakehä sirottaa sinistä moninkertaisesti punaiseen verrattuna, joten lämmin valo nostaa kaupungin valokupua selvästi vähemmän, jolloin tähtiä on mahdollisuutta nähdä.
Yksi valinta, viisi hyötyä, eikä yhtään menetettyä luksia tienpinnalta. Harvoin katuvalaistuksessa tulee vastaan näin suoraviivainen päätös — ja se kannattaa tehdä nyt, sillä tänä syksynä asennettavat valaisimet valaisevat Oulua pitkälle tulevaisuuteen.
Vesa Vähänen
katuvalaistuksen tuotepäällikkö, Greenled Oy, Oulu