Viime aikoina oikeusoppineet ovat arvostelleet jumalanpilkkapykälän olemassaoloa Suomen lainsäädännössä vetoamalla siihen, että useimmissa Euroopan maissa säädöstä ei ole laeissa. Onko hyvän lainsäädännön ominaisuus se, että se seuraa muiden maiden lainsäädäntöä?
Lähtekäämme perusasioista. Perusasia on itse ihminen. Ihminen on sosiaalinen olento ja ainoa eläinlaji, joka kykenee jättämään riitojen ratkaisun ja rangaistuksen määräämisen kolmannelle osapuolelle eli oikeuslaitokselle tai sovittelijalle, ja näin estämään riidan jatkumisen ja seurausten pahenemisen.
Ihmisen aivoja kuvataan sosiaalisiksi aivoiksi ja ihmistä sosiaaliseksi olennoksi. Sosiaalisuus ilmenee lähes kaikissa ihmisen toiminnoissa avioliitosta sotaan.
Uskonnot ovat mitä syvimmin sosiaalisuuden ilmentymiä. Niissä erotuomari eli kolmas osapuoli on Jumala, joka näin ollen vertautuu tuomariin. Esimerkkejä esimerkiksi kirkon oikeus vihkiä avioliittoon. Pappi vahvistaa avioliiton ”sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu”.
Maallinen valta on antanut kirkolle tämän valtuuden. Uskonto ja kirkko on aikaisemmin ( 1970–1980-luvulle asti ) huolehtinut yhteisön moraalisäännöstöstä, jota onkin vaikea lakien avulla hallita. Siis luonnehdinta valtionkirkosta on ollut aikaisemmin käyttökelpoinen.
Ainakin kristinuskoon liittyy lähetyskäsky, ja Suomen kirkollakin on ollut ja on lähetystyötä, jota me näin ollen yhteiskuntanakin olemme tukeneet.
Jos me emme nyt oikeusvaltiona kieltäisi esimerkiksi Koraanin julkista polttamista, altistaisimme lähetystyön seurauksena syntyneet kristilliset vähemmistöt vieraissa valtioissa mahdollisesti vainoille. Suomen lainsäädännön valta ei ulotu vieraisiin valtioihin, mutta kotimaisessa lainsäädännössä on pidettävä huolta ettemme millään tavoin ole edistämässä tai antamassa aihetta kristittyjen vähemmistöjen vainoon vieraissa valtioissa.
Kaiken lainsäädännön täytyy ottaa huomioon ihmisaivojen tapa toimia ja sosiaalisuuden usein täysin vastakkaiset ilmentymät, kuten kulttuurin kukoistus ja tuhoava sota, samat aivot voivat synnyttää kumpaakin.
Kiteytynyt toteamus ”sosiaalisista aivoista” on, että ”samoilla aivoilla ajatellaan vain kerran”. Lainsäädännön lähtökohtana ei voi olla muiden maiden lakien jäljittely.
Seppo K. Junnila
Haapajärvi