Me emme jää aikailemaan kahvijonossa tai kassalla kellertävät kolikot kourissamme. Emme pudota kävelykeppiämme, tai jos pudotamme, noukimme sen notkeasti maasta.
Emme säpsähdä kävelylenkillä, kun joku ajaa pyörällä ohitsemme.
Me juoksemme edelleen lujaa. Uskallamme mennä selinmakuulle penkille senkin jälkeen, kun olemme ladanneet tankoon edes jonkinlaisia painoja. Nousemme väkevästi sängystä ylös aamulla ilman selkäkipua.