Kaleva kertoi sunnuntaina kempeleläisestä Vesa Karjalaisesta, jolta Vladimir Putin vei työpaikan. Yritys, jossa Karjalainen oli töissä, lopetti kaupanteon Venäjälle maan aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan. Vuoden päästä kaatui koko yritys ja Karjalaisen työ.
Kun Karjalainen, 60, alkoi hakea töitä, vastaan tuli hänen ikäänsä liittyviä epäilyksiä. Ne koskivat sekä hänen fyysistä että henkistä kuntoaan. Mittava kokemus ei ollut erityinen valtti.
Suomessa tällaiset tarinat ovat tuttuja, muissa pohjoismaissa harvinaisempia. Ruotsissa 55–64-vuotiaiden työllisyysaste oli toissa vuonna 77,3 prosenttia, Norjassa 74,5 prosenttia ja Tanskassa 72,9 prosenttia. Suomen lukema oli 71,2.
Vielä 55–59-vuotiaiden naisten kohdalla Suomi pärjää vertailussa hyvin. Erot venähtävät Suomen tappioksi yli 60-vuotiaissa ja miehissä. Myönteistä kuitenkin on, että Suomi on viime vuosina kirinyt umpeen eroa muihin pohjoismaihin. Keskimääräinen eläköitymisikä on meillä tasaisesti noussut.
Yksi eroja selittävä tekijä on, että muualla Pohjolassa tehdään enemmän osa-aikatyötä. Se tarjoaa työuransa lopulla olevalle kevyemmän vaihtoehdon. Suomessa asenteet osa-aikatyötä ovat vanhastaan olleet kielteisiä.
Silti on sanottava myös ruma sana. Ikärasismi elää Suomessa pinttyneempänä kuin muissa pohjoismaissa. Ikääntynyt työntekijä koetaan usein asenteiltaan jämähtäneeksi, uudistusten ja nuorempien etenemisen tulpaksi. Kauniit puheet eivät ole näkemystä toistaiseksi oikaisseet.
Samaan aikaan Suomessa podetaan vakavaa osaajapulaa. Kukaan ei tunnetusti ole korvaamaton, mutta arvokasta työtaitoa valuu nyt työelämästä ulos turhan varhain.
Hoito- ja hoiva-alalla työvoimatilanne on äitynyt sen verran kriittiseksi, että eläkkeelle jääneelle kokeneelle väelle on nyt tarjolla runsaasti töitä. Moni on myös töihin palannut, heille itselleen sopivin järjestelyin.
Ikääntyneitä työntekijöitä koskevan karttelun taustalla voi olla monenlaisia syitä. 55- tai 60-vuotiaalla on väistämättä jäljellä vähemmän työvuosia kuin 35- tai 40-vuotiaalla. Nuorempi työntekijä taas katsoo hanakammin seuraavaa uutta työpaikkaa.
Työnhakutilanteissa jo eri ikäpolvien puhumisen tavoissakin voi olla ratkaisevia eroja. Monelle nuoremman sukupolven työnhakijalle on opetettu itsensä ja ammattitaitonsa markkinointia. Vanhemmalle polvelle tämä tapaa olla kartettavaa itsekehua.
Vesa Karjalaisen työnhakutarina päättyi hyvin. Pari kuukautta sitten hän teki määräaikaisen työsopimuksen entuudestaan tutun yrityksen kanssa ja tuntee kertomansa mukaan työstään ylpeyttä.
On tervetullut reaktio on, että ikäsyrjintää kokeneet ovat alkaneet liikehtiä asemansa puolustamiseksi. Suomen ei kannattaisi hukata työhaluisten kansalaisten tarjoamaa panosta. Ruotsin tie on tässäkin Suomen tie.