Kuo­le­mas­ta vih­jai­lu on hä­tä­huu­to

Itsemurhaan liittyvät tehtävät ovat lisääntyneet viime vuosina Oulun poliisilaitoksella.

Tavallisimmin poliisi saapuu itsemurhaa suunnittelevan luo jäähyväisviestin tai itsetuhoisen viestin vuoksi.

Itsemurhayritykset, -uhkat ja varsinaiset itsemurhat kirjataan yhden nimikkeen alle. Vuonna 2021 niitä oli 1 782, viime vuonna 2 151.

Oulun poliisilaitoksen alueeseen kuuluvat Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu. Pelkästään Oulussa vuonna 2021 tehtäviä oli 771, ja viime vuonna jo 1 117.

Oulun poliisilaitoksen komisario Janne Törmänen kertoo, että yleensä viestin saanut ystävä tai lähiomainen soittaa hätäkeskukseen. Silloin poliisipartio yrittää löytää henkilön ja ohjata hänet hoitoon.

Mitään tyypillistä henkilöä poliisin kohtaamissa itsemurhatehtävissä ei ole: ihmiset ovat yhteiskunnassa eri asemissa, eikä esimerkiksi miesten ja naisten määrissä ole silmiinpistävää eroa.

Toisinaan viesti on jätetty keskustelupalstalle, ja muut käyttäjät ilmoittavat viestistä hätänumeroon. Alustasta riippuen viestistä jää jälki, jolloin poliisi selvittää käyttäjän palveluntarjoajan kautta.

– Nämä eivät ole hirveän yleisiä, mutta niitä tulee tasaisesti, Törmänen sanoo.

Törmänen ei osaa arvioida, mistä nousu johtuu.

Tilastot ovat myös epätarkkoja. Jos ihminen esimerkiksi ajaa autolla ulos tieltä itsemurhatarkoituksessa, tapaus voi poliisilla kirjautua pelkäksi liikennetehtäväksi.

Taustalla voi olla läheisen väärinymmärrys, ja sekin on mahdollista, että ihmiset ilmoittavat herkemmin huolestaan. Törmänen huomauttaa, että esimerkiksi kotihälytyksissä ilmoitusherkkyys on laskenut.

– Aikaisemmin käytiin itse sanomassa naapurille häiriöstä, nykyään soitetaan suoraan hätäkeskukseen.

Suuria johtopäätöksiä Törmänen ei tekisi lyhyen aikavälin tilastomuutosten vuoksi.

– Tässä vaiheessa en olisi huolissani, mutta kyllähän tuota on hyvä seurata. Käsitykseni mukaan poliisille tulee enemmän kuin aikaisemmin mielenterveysvirka-apupyyntöjä.

Itsemurhien määrä ei ole Suomessa kasvussa, eikä OYSin psykiatrian avohoidon palveluissakaan ole todettu itsetuhoisen käyttäytymisen lisääntymistä.

Silti Oulun mielenterveyspalveluiden ylilääkäri Mikko Kuusela pitää poliisitehtävien määrän kasvua merkittävänä.

– Se kielii siitä, että pahoinvointia on enemmän kuin aikaisemmin.

Yhteiskunnassa toiset voivat tosi hyvin ja toiset tosi huonosti.

Sitä mieltä on mielenterveysalan kansalaisjärjestön Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen. Polarisointi ja eriarvoistuminen huolestuttavat häntä.

Kukkonen viittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyihin, joiden mukaan mielenterveysongelmat, erityisesti tyttöjen ahdistus ja masennus ovat lisääntyneet.

– Tutkimusten perusteella voitaisiin sanoa, että pahoinvointi ei koske kaikkia. Osalle kasaantuu kuormaa, ja itsemurhavaaraa lisäävät riskitekijät kohdistuvat samoille ihmisille.

Kukkosen mukaan itsemurhan taustalla on usein yksinäisyyttä, taloushuolia, päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia, joihin ei ole saanut ajoissa apua tai joita ei ole tunnistettu.

– Ihminen kestää yksi, kaksi, kolme asiaa, mutta kun ongelmia tulee liikaa, tulee toivottomuutta, Kukkonen sanoo.

Lapsiperheköyhyyden vuoksi ongelmat voivat jatkua ylisukupolvisina. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon leikkaukset lisäävät ihmisten ahdistusta ja tulevaisuuden näköalattomuutta.

Kukkosen mukaan sosiaalinen eriarvoistuminen on riski, jota pitää ehkäistä.

Itsemurhariski ei kuitenkaan koske vain yhteiskunnan huono-osaisia. Kukkonen huomauttaa, ettei päältä päin voi tietää, minkälaista taakkaa kukin kantaa mukanaan.

Erikseen hän haluaa nostaa esiin kiusaaminen, erityisesti somessa tapahtuvan. Hän on erityisen huolissaan aikuisten käytöksestä.

Julma puhe iskee erityisesti ihmisiin, jotka jo valmiiksi ovat haavoittuvassa asemassa, esimerkiksi seksuaalivähemmistön edustajiin tai syrjäytyneisiin.

– Ei voi olla vaikuttamatta, miten omasta ihmisryhmästä puhutaan.

Suomessa itsemurhan tekee vuosittain noin 700 ihmistä.

Itsemurhan tehneiden läheisten vertaistukijärjestö Surunauhan mukaan itsemurhayrityksiä on vuosittain arviolta 10 000–30 000.

Tilastokeskuksen mukaan itsemurhien määrät ovat laskeneet 1990-luvun huippuvuosista. Ahdistus, masennus ja itsemurhayritysten määrät sen sijaan ovat Mieli ry:n Kukkosen mukaan tilastoissa kasvussa.

Kyse ei välttämättä itsemurhayritysten määrän todellisesta lisääntymisestä, vaan siitä, että riski tunnistetaan nykyään paremmin. Koulutusta on lisätty esimerkiksi poliiseille, opettajille ja vartijoille.

Aikaisemmin itsemurhayritykset jäivät helposti huomioimatta terveydenhuollossa ja diagnoosi kirjattiin muuksi. Nykyään ihmiset myös puhuvat avoimemmin.

Suuressa kuvassa miesten itsemurhatilasto on laskeva, naisten tasainen. Alle 25-vuotiaiden ja naisten itsemurhien määrät kasvoivat vuonna 2024.

Kolme neljästä itsemurhan tehneestä on miehiä. Kukkonen uskoo, että naisilla on yleisempää itsetuhoinen ajattelu ja yritykset, kun taas miesten itsemurhatavat ovat tappavampia.

Ajatus siitä, että mies hukuttaa ahdistuksensa puhumatta viinaan on Kukkosen mukaan kuitenkin mennyttä aikaa. Miehet kyllä puhuvat ja hakevat apua, jos vain joku malttaa kuunnella.

Tuoreehkon Duodecimin julkaiseman tutkimuksen (2022) mukaan suurin osa itsemurhan tehneistä oli käynyt terveydenhuollossa itsemurhaa edeltäneellä viikolla.

Itsemurhapäivänä 21 prosenttia oli ollut terveydenhuollon vastaanotolla; 46 prosenttia viimeisen viikon kuluessa.

Pohjois-Pohjanmaa oli yksi niistä kuudesta sairaanhoitopiiristä, joissa oli tavallisinta, että viimeinen käynti oli ollut itsemurhapäivänä.

Ylilääkäri Mikko Kuusela uskoo, että tutkimus kertoo siitä, etteivät ammattilaiset aina onnistu tunnistamaan itsemurhariskiä. Sekin on mahdollista, että ihminen pimittää todelliset aikomuksensa vastaanotolla.

– Jos on itsetuhoisia ajatuksia, kaikkein tärkeintä on uskaltaa paljastaa ne. Sen jälkeen napataan asiasta kiinni ja osataan auttaa.

Mieli ry:n Kukkonen näkee, että tutkimus kertoo siitä, että ongelmia on itsemurhavaaran tunnistamisessa, arvioimisessa, hoitoon hakeutumisessa ja pääsemisessä.

– Helposti ammattilaiset ajattelevat, että kyllä ihminen ottaa puheeksi, jos jotakin on. Saattaa olla, että ihminen hakeutuu hoitoon, mutta ei uskallakaan puhua. Sitten puhutaan selkäsärystä ja flunssaoireista, Kukkonen sanoo.

Hän kertoo kohdanneensa itsemurhaa suunnitelleita, joiden tilanne on rauennut, kun vartija on tullut kysymään, onko kaikki kunnossa.

– Pienellä välintulolla saadaan akuutti tilanne laukaistua.