Kuntavaalit lähestyvät. Kuntien tulevaisuus on haavoittuvainen. Talouden vaimeat näkymät koskevat kuntatalouttakin. Suomi ei pääse irti rakenteellisista ja pitkän aikavälin ongelmista. Sopeuttamistoimet eivät vakauta raastavaa velkaantumiskehitystä. Kunnat ovat yhä vakavamman eriytymiskehityksen edessä: jakautuminen menestyviin ja kuihtuviin kuntiin korostuu.
Eriytymiskehitys edellyttää elinvoimaisempia kuntia ja alueita sekä monitasoisia uudistustoimia. Eriytymiskehys näkyy laaja-alaisesti väestön kehityksessä, taloudessa, rahoituksessa, palveluiden ja henkilöstön saatavuudessa ja elinkeinorakenteen muutoksissa.
Alueiden erilaistumisen ja eriytymisen vaikutuksia ei ole ennakoitu riittävästi. Maailmanpoliittinen toimintaympäristö nostaa alueiden merkitystä huoltovarmuuden turvaamisen ohella. Tarve pysyä uusien elinkeinotoimintojen kehittämistahdissa haastaa kuntia. Tämän ohella toimintatavat, palveluketjut ja -prosessit edellyttävät paikallistasolla lisäpanostuksia.
Muutokset hallinnossa odottavat muotoutumistaan. Hyvinvointialueiden luominen ja te-palveluiden siirto kuntien vastuulle sekä keskitetyn lupahallinnon toteutus ja elinvoimakeskusten hahmottaminen luovat haasteita. Kunnille sälytettävät uudet tehtävät ovat lisänneet valtion ohjausputkia. Turvallisuustilanteen muutos korostaa paikallista varautumista.
Kuntien välisiä eroja palveluiden järjestämisessä on vaikea tasapainottaa. Yhtenäiskuntamalli on tullut tiensä päähän. Kunta käsitteenä onkin tarpeen määritellä nykyajan puitteisiin. Mikään kunta ei tule toimeen yksinään. Kuntien päätehtävien, elinvoima-, sivistys- ja hyvinvointitehtävien, ohjaus ja koordinointi eri putkista ei ole nykypäivää. Pitkäjänteinen kehittämisote puuttuu.
Kuntien rooli palvelujen tuottajina kasvavien velvoitteiden paineessa on haastettu. Ajankohtaishaasteet nivoutuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutusmahdollisuuksien järjestämiseen. Lääkäreiden vastaanotot ovat loppuneet yli sadassa paikassa. Lähipalvelut kaikkoavat. Kouluja lakkautetaan lähes sata vuosittain.
Hallitus on siirtänyt keskustelua valtionosuusjärjestelmän uudistuksesta, vaikka se on kuntalaisten osalta keskeisin uudistuskokonaisuus. Yli 280 kunnan arvioidaan olevan lähes ylitsepääsemättömissä rahoitusvaikeuksissa. On ratkaisevaa, millaisen rahoitusmallin hallitus ajaa läpi.
VOS-uudistuksen selvitysmiesten joulukuisen 2024 raportin johtopäätelmistä on vaiettu; nimittäin kuntatalouden ongelmakokonaisuutta ei saada korjattua nykyisellä kuntien rahoituksella eikä palveluvalikoimalla eikä välttämättä kuntarakenteella.
Selvitysmiesten esitykset johtaisivat suuriin kuntakohtaisiin rahoitusmuutoksiin. Virkamieslähteet viestivät nyt mielenkiintoista uudistuksen valmistelusta: tulisi valmistella myös sellaista luonnosta, joka johtaisi kuntien määrän vähintään puolittumiseen. Rahoilla ja kannustimilla pyrittäisiin tavoitteen saavuttamiseen.
Esitys voi tarvita vaihtoehtoisia keinoja; isäntä- tai ylläpitäjäkuntaa, tehtävien kasaamista ja niin edelleen. Mutta, valtionosuusjärjestelmän tehtävänä on turvata jokaisen kunnan edellytykset järjestää ja rahoittaa lakisääteiset tehtävät kohtuullisella vero- ja maksutasolla.
Hallituksen on aika astua esiin, mitä kunnilta edellytetään. Rahoitusuudistus on etenkin oikeudenmukaisuuskysymys. Onkohan aika yhteistyökuntamallin kehittämiselle itsehallinnon puitteissa?
Rauno Lämsä
FL, Kuusamo