Euroopan demokratia on vaarassa. Eurooppa on kaikissa kriiseissä myöhässä, sillä ei ole valmiutta kohdata uusia uhkia. Kovat on puheet, mutta teot toista. Tuen määrä laskee nyt, koska johtajilta ei löydy uusia tekoja. Nyt ollaan droonikriisissä. Puhutaan yhteisestä droonipuolustuksesta, droonimuurista, mutta nämä ovat vasta puheita. Lennokkailla ajatuksilla on taipumuksena laskeutua alas ennen kuin yhtäkään droonia on laukaistu taivaalle.
Vain Venäjä on uhka Euroopalle, nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Venäjä oli esimerkiksi sotinut jo 2008 Georgiassa, josta moni ei Euroopassa tiedä mitään. Sitten Venäjän ”vihreät” miehet hyökkäsivät Krimille ja valloittivat sen 2014. Tästä oltiin jo hieman perillä. Mutta Eurooppa ei tehnyt mitään, ummisti silmänsä ja hiljaa ”hyväksyi” tämän, ja toivoi sen jäävän Venäjän viimeiseksi valloitukseksi.
Toisin kävi. Venäjä veti henkeä, rakensi aseistustaan ja aloitti viikoksi suunnitellun erikoisoperaation Ukrainaan. Tämän sotavalmistelun näki jokainen, Venäjä kuljetti pari sataa tuhatta sotilasta Ukrainan rajoille helmikuuhun 2022 mennessä. Täällä ei tehty muuta kuin seurattiin. Ei uskottu Venäjän mitään sotaa aloittavan, vain uhkailevan. Totuus on valitettavasti toisenlainen. Eurooppa heräsi, mutta liian myöhään.
Jos Eurooppa olisi ollut vähääkään yhtenäisempi, ja jos sillä olisi ollut edes jonkinlainen sotilasjohto, sen olisi pitänyt pistää kova kovaa vastaan. Sen olisi pitänyt uhata Venäjää niin voimakkaasti, että Venäjän olisi ollut pakko perääntyä ja jättää hyökkäämättä.
Nyt jälkeen päin tiedämme, kuinka heikkoa ja vanhakantaista heidän sotimisensa on, sille olisi jo pistetty heti kampoihin. Venäjä on jo pitkään luonut kuvaa, että he olisivat suuri sotilasmahti. Se on ollut järisyttävä virheluulo. Ilman ydinaseita Venäjä on hyvin heikko. Korruptio ulottuu siellä kaikkialle, se vie tehon myös sotavoimilta.
Eurooppa ei uhkaa koskaan muita maita. Sen sijaan se näkee Venäjän tekevän aloitteita. Suurimpia virheitä on se, että aina Venäjä sanelee ehdot ja on aktiivinen, ja sitten Eurooppa vain hitaasti ja heikosti niihin reagoi.
Maailmankuvaamme vaikuttavat eniten kaksi vanhusta, Putin ja Trump. Putin on KGB:n tuote, ja KGB ei ollut mikään ”pyhäkoulu”. Putinille kaikkein tärkeintä on yksinvalta. Hän ei piittaa omista sotajoukoistaan, ne ovat vain massaa. Hän on diktaattori, jonka pääsy sotarikollisena on kielletty useimpiin maihin.
Toinen, Trump on narsisti, lapsen tavoin ajatteleva. Hän ajaa omaa maataan yhä jakaantuneemmaksi. Hänen mielipiteitään Venäjän hyökkäyssodasta on vaikea arvailla, toistaiseksi ne ovat vaihtuneet tämän tästä. Tai, ei ole yhtään vaikeuksia, kun miettii hetkenkään, mihin hän pyrkii. Hän ajaa vain omaa etuaan, hänen on saatava rauha, vaikka Ukraina joutuisi luovuttamaan alueita, laskemaan aseensa lopullisesti, ja että pääsy Natoon estetään.
Trumpia kiinnostaa vain uusi rauha, jonka hän itsensä mukaan olisi jälleen luonut, ja että hän saisi lopulta rauhan Nobelin. Hän kuvittelee Israelin ja Hamasin välisen rauhan ja pitää koko ajan laskua siitä, kuinka monen rauhan synnyssä hän on ollut kätilönä. Uskokoon ken haluaa, mutta kaukana rauhasta ollaan vielä Lähi-idässa.
Näitä johtajia Euroopassa seurataan. Demokraattisimmat maat, Suomi mukana, yrittävät olla mieliksi Trumpille ja toivovat hänen johtavan tukea Ukrainalle. Lopettakaa Trumpin mielistely, siitä ei hyvä seuraa. Euroopan on ryhdistäydyttävä ja uskottava lopulta itseensä. Mitä tapahtuu sitten, kun Trumpin presidenttiydestä aika jättää reilun kolmen vuoden jälkeen? Mielistelettekö silloin uutta presidenttiä?
Epädemokraattisemmat valtiot vastustavat tuen antamista Ukrainalle ja kääntyvät Putinin puolelle. Niin kauan kuin Trump saa johtaa rauhantekoa, sitä enemmän Venäjä hyötyy. Sitä enemmän laita/ääri -oikeistot ja -vasemmistot hyötyvät tilanteesta ja saavat valtaa, ja osa Euroopan demokratioista tulee hajaantumaan.
Asko Aikkila
FM, Oulu