Pääkirjoitus: "Kolmen päivän so­das­ta" Uk­rai­nas­ta voi tulla jopa vuosien mit­tai­nen, koska raa­ka­lais­mais­ta hyök­kää­jää ei voi palkita alue­luo­vu­tuk­sil­la

Historia: Näin eteni Oulun tu­hoi­sin kau­pun­ki­pa­lo tasan 200 vuotta sitten

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

Kun suur­pe­to tas­sut­te­lee pi­ha­pii­ris­sä, Janne Pe­rä­ta­lo kii­ruh­taa pai­kal­le – kevät on pe­to­yh­dys­hen­ki­löl­le vuoden kii­rei­sin­tä se­son­kia

Kiiminki
Janne Perätalo toivoo, että kansalaiset ilmoittaisivat suurpetohavainnoistaan ahkerasti, sillä Luonnonvarakeskuksen arvio suurpetojen lukumääristä perustuu ensisijaisesti petoyhdyshenkilöverkoston kirjaamiin petohavaintoihin.
Janne Perätalo toivoo, että kansalaiset ilmoittaisivat suurpetohavainnoistaan ahkerasti, sillä Luonnonvarakeskuksen arvio suurpetojen lukumääristä perustuu ensisijaisesti petoyhdyshenkilöverkoston kirjaamiin petohavaintoihin.
Kuva: Pekka Kallasaari

Omakotitalon asukas hieraisee silmiään kevättalvisena päivänä Kiimingin Hannuksessa. Lintulauta on kaadettu nurin ja juuri linnuille viedyt talipallot ja pähkinät ovat kadonneet. Aikuisen ihmisen kämmenen kokoiset jäljet kynnenpainalluksineen keväthangella paljastavat, että linnunruoka on kadonnut huomattavasti tinttien nokkia suurempiin suihin.

Paikalle hälytetty petoyhdyshenkilö Janne Perätalo Kiimingin-Ylikiimingin riistanhoitoyhdistyksestä vahvistaa talonomistajan epäilykset: lintulaudalla on lounastanut juuri talvihorroksestaan herännyt karhu.

– Tämä vuodentakainen keikka on yksi mieleenpainuvimmista petoyhdyshenkilöurallani. Karhuhavainnot ovat meidän alueella melko harvinaisia, Perätalo sanoo.

Kiiminkiläinen Janne Perätalo on yksi Suomen parista tuhannesta petoyhdyshenkilöstä. Petoyhdyshenkilöt ovat Suomen Riistakeskuksen kouluttamia vapaaehtoisia asiantuntijoita, jotka todentavat ja kirjaavat ylös kansalaisten ilmoittamia suurpetohavaintoja. Suomessa suurpedoiksi luokitellaan karhu, susi, ilves ja ahma.

– Käytännössä kuka tahansa, joka epäilee löytäneensä suurpedon jälkiä tai jätöksiä tai on tehnyt näköhavainnon, voi kutsua petoyhdyshenkilön paikalle, Perätalo va­lottaa.

Kiimingin-Ylikiimingin riistanhoitoyhdistyksessä petoyhdyshenkilöitä on kymmenkunta.

– Meillä ei ole mitään päivystyssysteemiä, vaan kenelle tahansa meistä voi soittaa milloin tahansa. Yleensä aina joku pääsee lähtemään liikkeelle lyhyellä varoitusajalla, jos nyt ei ihan keskellä yötä soita tai joulupöydästä hätyytä, Perätalo sanoo.

Petoyhdyshenkilö kirjaa havainnosta Luonnonvarakeskuksen ylläpitämään virtuaaliseen Tassu-järjestelmään eläimen lajin, lukumäärän, etutassujen leveyden ja pituuden sekä havaintoajan ja -paikan. Asutuksen läheisyydessä liikkuneista suurpedoista kirjataan lisäksi etäisyys lähimpään asuttuun rakennukseen.

Näihin petoyhdyshenkilöiden todentamiin ja raportoimiin havaintoihin Luonnonvarakeskus perustaa arvioinsa suurpetojen lukumääristä.

Kevät on havaintojen aikaa

Suurpetohavaintoja kirjataan Tassu-järjestelmään vuosittain kymmeniätuhansia. Janne Perätalo arvioi itse lähtevänsä petoyhdyshenkilön roolissa liikkeelle keskimäärin kerran kuukaudessa. Juuri nyt eletään kiireisintä sesonkia.

– Kevät on kiima-aikaa ja saa eläimet liikkeelle, karhut heräilevät talviuniltaan ja keväthanget innoittavat myös ihmiset luontoon. Havaintoja tehdään näinä aikoina runsaasti.

Perätalo sanoo havaintokeikalle lähdön olevan aina mieluisa tehtävä.

– Onhan se aina mielenkiintoista lähteä katsomaan, mikä eläin on liikkunut missäkin. Joskus toki tulee vesiperiäkin. Näitä aiheuttavat yleensä koirien jäljet, jotka on sekoitettu suden jälkiin.

Varsinaisia susihavaintoja Kiimingin-Ylikiimingin riistanhoitoalueella tehdään Perätalon mukaan harvakseltaan.

– Ilveksiä sen sijaan riittää, ja ahmojakin jonkin verran, hän sanoo ja jatkaa:

– Suurpedot ovat aiheuttaneet jonkin verran harmia alueen porotaloudelle, mutta muuten ne eivät meidän riistanhoitoalueella ole suuremmin ihmisille häiriöksi.

Perätalo kertoo petohavainnoista ilmoittavien kansalaisten suhtautuvan jälkiin pääasiassa rauhallisella maalaisjärjellä.

– Mihinkään pelkoon ja hysteriaan en ole törmännyt eikä sellaiseen ole syytäkään.

Lapasesta lähti

Janne Perätalo ajautui petoyhdyshenkilöksi muutamia vuosia sitten metsästys­harrastuksensa kautta.

– Suoritin metsästyskortin parikymmentä vuotta sitten ja pikku hiljaa olen ajautunut tähän pisteeseen, että homma on lähtenyt täysin lapasesta. Lähes kaikki vapaa-aika tulee vietettyä koira-, metsästys- ja riistanhoitohommissa, hän naurahtaa ja sanoo luonnossa liikkumisen olevan hyvää vastapainoa leipätyölleen rakennusalalla.

Perätalolla on metsästyskaverinaan kuusi koiraa, ajokoiria ja terrierejä.

– Olen metsästänyt hirviä, jäniksiä ja lintujakin, mutta tällä hetkellä olen keskittynyt pelkästään pienpetoihin, Perätalo kertoo.

Juuri nyt miestä työllistää minkkien ja supikoirien pyynti. Kyseessä on kaksi haitallista vieraslajia, joiden metsästys on sallittu ympäri vuoden.

– Kevät on hyvää aikaa pyytää minkkejä ja supeja. Eläimet ovat nyt hyvin liikkeellä, Perätalo sanoo.

Oulun seudun pienpetopyytäjissä aktiivisesti toimiva mies kertoo viime viikon saaliin olleen yhdeksän supikoiraa Oulujokivarresta ja Oulun merialueen saa-rista.

– Kun saa pariskunnan hävitettyä ennen pesimäaikaa, sillä on iso merkitys vesi- ja maalintujen pesinnän onnistumiselle.