Törmäsin taannoin tilanteeseen, jossa nuori isä käveli minua vastaan noin kolmevuotiaan poikansa kanssa. Poika oli selkeästi juuri oppinut puhumaan ja havainnoi innokkaasti ympäristöään. Hän osoitti muun muassa mukanani ollutta koiraa tohkeissaan. Isä ei kuitenkaan kiinnittänyt poikaansa mitään huomiota, koska hän selasi puhelintaan. Vastaavia esimerkkejä näkee valitettavan usein hiekkalaatikoilla leikkipuistoissa.
Älylaitteet ovat tulleet väistämättä osaksi perheiden arkea. Nykyään puhutaan paljon lasten ja nuorten kännykän käytöstä, mutta välillä olisi syytä kiinnittää huomiota myös älylaitesukupolveen kuuluvien vanhempien antamaan malliin. Lapset mallioppivat vanhemmiltaan, joten vanhempien tulisi tarkastella kriittisesti myös omaa toimintaansa puhelimen kanssa.
Vanhemman kännykän käyttö heikentää myös lapsen kanssa käytävää vuorovaikutusta. On tosiasia, että lasten ja nuorten luku- ja viestintätaidot sekä sosiaalinen kanssakäyminen ovat heikentyneet. Syynä tähän voi olla juuri puutteellinen vuorovaikutus vanhemman kanssa. Vanhemmat eivät ehkä ole olleet läsnä lapsen kanssa, kun kännykkä on vienyt voiton. Myös jatkuva torjutuksi tuleminen voi vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Lapsen kasvussa, kehityksessä ja oppimisessa mukana eläminen on ainutkertainen ja korvaamaton kokemus jokaiselle vanhemmalle. Joskus on parempi tarttua hetkeen kuin älypuhelimeen.
Vilma Lallukka
Oulu