Jokainen varmaan joutuu joskus, ainakin tiukan paikan tullen, miettimään, mitä olisi hyvä elämä ja ihmisyys. Miten sen saavuttaisi?
Erilaiset kaupat myyvät meille ihmelääkkeitä, joilla saavutamme hyvän olon. Lupaukset parantumisesta kalliin voidepurkin avulla paljastavat kyllä mainonnan valheen.
Liittymällä festarikansaan tai jäkisfanittajiin saavutetaan hetkeksi yhteenkuuluvuuden ilo. Makeis- ja virvokejuomahyllyjen keskellä hiippailevan käytös näyttää hartaushetkeltä, hiljaiselta kuin lasten jäätelönsyönti.
Kulutuksen ja viihteen tarjoama tavanomaista voimakkaampi tunne-elämys eli affekti pysäyttää. Päämäärä täyttymyksestä kulutuksen avulla toteutuu hetkeksi, vaikkakin liian isosta määrästä tulee ähky.
Myös uskonto myy meille hyvän elämän lääkkeitä. Uskonnolla on Gordon Lynchin mukaan kolme tehtävää. Uloimpana on ihmisen tarve kuulua yhteisöön ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Toiseksi se tarjoaa ihmiselle identiteetin ja arvoja. Kolmantena on aistien ulottumattomissa oleva, yli ymmärryksen ylittävä mysteeri.
Kulutususkonnossa toteutuu Mikko Kurenlahden mukaan samat asiat: mystinen ulottuvuuskin toiveiden tasolla. Markkinat tuputtavat mielikuvia: lupausta hyvästä elämästä ja onnesta. Moni uskoo sen todeksi – ehkä tiedostamattaan?
Kun uskonnon merkitys on Suomessa vähentynyt, tilalle on tullut enenevässä määrin kulutususkonto. Se paljastuu ontoksi, koska materialismin avulla toteutuu vain osa ihmisen perustarpeista. Jos pelkkä raha hallitsee arvomaailmaa, se on tuhoavaa luontoarvojen ja ihmisen henkisen kestävyyden kannalta. Ihmisen suhteet toisiin ihmisiin ja luontoon esineellistyvät. Oikeasti olemme toisista ihmisistä huolehtivia kuin muinoin savannilla. Ja luolaihmisen aivoilla varustettuja.
Yakup Albekoglun mukaan kulutuskulttuuriin liittyy usko, että markkinat ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Kapitalismin näkymätön, jumalallinen käsi ohjaa kaikkea kaikkialla, eikä sille voi kukaan mitään. Onko vaikea kuvitella maailma ilman kapitalismia? Ja helpompi ilman Jumalaa?
Kilpailu ja kaupankäynti eivät saisi olla kaikkivaltiaita. Ne tarvitsisivat enemmän ohjausta ja kontrollia valtiovallan taholta. Kauppaa pitäisi vastuuttaa terveydelle vahingollisten tuotteiden tarjonnasta, joka näkyy ihmisten pahoinvointina, ylipainona ja sairastuvuutena. Valheiden myymisenä. Pakkomyyntinä. Stressinä.
Miten Jeesus suhtautui kulutukseen? Hän kehotti kaksi paitaa omistavaa antamaan paidan paitaa tarvitsevalle. Hän ajaisi varmaan pois elintasotoreilta tuhlarit, pikavipeillä keinottelevat, pörssipelurit, vääryydellä toisilta rahaa anastavat kauppiaat. Jeesus oli enemmän kiinnostunut ihmisen yhteydestä itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäröivään todellisuuteen.
Perusturvallisuuden lähtökohtana on aineellinen hyvinvointi. Mutta ihmiset saavat suuremman merkityksen elämäänsä auttaessaan lähimmäisiään verrattuna pelkkiä omia pyyteitään toteuttaviin selfiepeiliin katsojiin. Ilo moninkertaistuu palvelujen vaihtopöydällä. Someajan itsekeskeinen ajattelutapa sotii nykypsykologian tutkimuksia ja kristillistä arvomaailmaa vastaan. Se perustuu vaillinaiseen ihmiskuvaan.
Tuula Väyrynen
äidinkielen lehtori, eläkeläinen, Kempele