Kaupunginjohtaja Seppo Määttä kertoo Kalevassa 9.12. koulutuksesta ja talon tavoille opettamisesta uudessa virassaan, että ”Se jäi kyllä varsin vähäiseksi. Perehdytys ja koulutus eivät toteutuneet niin kuin oli annettu ymmärtää.”
Parahin Seppo, näin se on meillä täällä Oulussa. Tein pitkän työrupeaman Oulun kaupungilla, yli 30 vuotta; aluksi useissa eri virastoissa työllistämistuella ja viransijaisina. Lähes poikkeuksetta perehdyttäminen oli sitä, että sanottiin: tänään menet tuonne ja teet sitä ja sitä. Kukaan ei lähtenyt matkaani näyttämään varsinaista työtehtävää. Kaikki vastuu oli työntekijällä siinä kohtaa. Jos et omannut vahvaa oma-aloitteisuutta ja rohkeutta, olit hukassa.
Työt vaihtelivat tietysti virastokohtaisesti. Aluksi siivousta, myyntityötä, laskutusta, ohjaamista, jopa hoidollista työtä vanhainkodissa ja vammaispalveluissa ynnä muuta, vaikkei minulla ollut tuolloin vielä minkäänlaista koulutusta tai edes kokemusta noilta aloilta.
Sama tapa jatkui myöhemmin ollessani kaupungin virassa, kun jouduin vaihtamaan työyksikköä. Minulle sanottiin: ”Meillä ei ole tapana perehdyttää työntekijää, täällä pitää kysellä!”
En tiedä johtuiko se siitä, ettei ollut sitä asiantuntijaa, joka olisi tiennyt tehtävistäni, vaiko pelkästä ilkeydestä – muita selityksiä en ole keksinyt. Työhön perehdytyshän on lakisääteistä, joten lopulta otin yhteyden ammattiliittooni ja sieltä kävi käsky, että perehdytystä olisi annettava. Mutta antamatta jäi, kun henkilö siinä ennen minua oli lähtenyt pois, eikä kukaan muukaan ollut halukas auttamaan.
Joten minä kyselin ja kyselin. Kuukaudet kuluivat siinä, että olin suurimman osan ajastani puhelimessa kyselemässä, ja sitten tein rästiin jääneitä työtehtäviäni ylitöinä, ja siinä ohessa itselleni perehdyttämiskansiota. Ainoat asiat joita kadun, ovat, että sinnittelin siellä liian pitkään, vaikka näin heti mikä oli talon tapa, ja lisäksi se, että jätin sen 12 senttimetriä paksun perehdyttämiskansioni sinne lähdettyäni pois.
Tiedän monta tapausta, jossa työntekijä on jätetty yksin uusien työtehtävien kanssa. On myös jätetty kertomatta tärkeitäkin menetelmiä ja seikkoja, ja sitten syytetty sanoen: ”sinun olisi itse pitänyt hoksata”. Äärimmäisen epäammattimaista ja kypsymätöntä käytöstä aikuiselta.
Eikö olisi kaikille osapuolille eduksi, että työntekijää opetetaan, ja että työ tehdään oikein? Oletuksille ei ole varaa. Mottoni on: mikäli joku asia tökkii jo heti alusta saakka, se ei ole sinua varten.
Hyvää jatkoa Seppo, ja toivon mukaan Sinulle löytyy vielä se oikea duuni!
Ida-Emilia Saarinen
Oulu