Riemunkiljahduksia synnyttäneiden Oulu-uutisten rinnalle saatiin keskiviikkona toisenlaisia tunteita nostattavaa aineistoa. Näin tapahtui, kun kaupunki julkisti esityksensä sivistys- ja kulttuuritoimen tulevasta palveluverkosta.
Etukäteen tiedossa oli karsinnan mittaluokka, ja nyt saatiin lista liipaisimella olevista kohteista. Pettymyksen tunteita oli odotettavissa, ja niitä myös nousi esiin.
Lakkautuslistalla on kaikkiaan 17 peruskoulua tai niiden sivuyksikköä. Kiinni pannaan myös lähikirjastoja ja päiväkoteja tai siirretään niiden toiminta uusiin paikkoihin. Monia vesiliikunnan harrastajia taas riepoo esitys Raatin uimahallin muuttamisesta sisäliikuntatiloiksi.
Syyt siihen, miksi palveluverkkoa harvennetaan, ovat olleet tiedossa jo pitkään. Lapsirikkaan kaupungin lasten määrä laskee nopeasti, eikä kaupungin taloustilanne ole hääppöinen.
Perusopetusikäisten lasten ja nuorten määrä vähenee tästä hetkestä vuoteen 2034 noin 3 100 oppilaan verran. Vaikka numerot ovat ennusteita, niitä on paha kiistää.
Oppilasmäärän putoaminen kutistaa Oulun saamia valtionosuuksia kaupungin arvion mukaan noin 37 miljoonaa euroa. Mitään skandaalimaista ei ole siinä, että jos peruskoululaisten määrä vähenee, kouluyksiköiden määrä putoaa.
Pieni on usein kaunista ja toimivaa, ja lapselle tai nuorelle koulun vaihtuminen voi olla raskasta. Toisaalta esimerkiksi kaveripiiri voi uudessa ympäristössä kasvaa.
Myös suuri koulu, jos se on suunniteltu viisaasti, voi olla hyvä oppimisympäristö. Turvallisiin koulumatkoihin pitää kuitenkin muutoksissa kiinnittää erityishuomiota.
Nyt julkistettu 60-sivuinen esitys perusteluineen on virkamiestyötä. Seuraavaksi edessä on kymmenkunta virallista tai epämuodollisempaa kuulemistilaisuutta. Niissä oululaiset pääsevät kertomaan näkemyksensä. Kantaa voi ottaa myös verkon kuntalaiskyselyssä.
Kuulemisen pitää olla aitoa. Jos esiin nousee toteuttamiskelpoisia muutosehdotuksia, ne pitää ottaa huomioon.
Samalla pitää muistaa, että virkamiesesitys on tehty asiantuntijatyönä laajan tausta-aineiston pohjalta, kaupungin tilannetta kokonaisuutena katsoen.
Tuonnempana edessä ovat sivistyslautakunnan ja kaupunginhallituksen käsittelyt sekä lopulta kaupunginvaltuuston päätös todennäköisesti kesäkuussa.
Tulevat kokoukset ovat päättäjien vastuunkantotesti. Suosiota voi nyt kalastaa julistautumalla pienten koulujen ystäväksi ja lakkautusten vastustajaksi.
Iso osa äänestäjistä kuitenkin ymmärtänee ne perusteet, joiden takia muutoksia tehdään. Samassa veneessä on iso osa Suomen kunnista.
Yksikään päättäjä tuskin saa nautintoa ikävien päätösten teosta. Vastuunsa tunteva poliitikko ei voi jakaa vain hyvää ja tehdä aina vain kivoja ratkaisuja.